Julkisuuteen on tämän vuoden aikana noussut useita tapauksia, joissa henkilö on loukkaantunut tapaturmaisesti, mutta vakuutusyhtiö on kieltäytynyt maksamasta korvauksia myöhemmin ilmenevistä oireista. Lakimies näkee ongelmaksi puutteellisen ensitietojen kirjaamisen, mutta vakuutuslääkärin mukaan asia ei ole niin yksinkertainen.
Julkisuudessa käsitellyt yksittäistapaukset ovat monille luoneet mielikuvan ilkeistä vakuutusyhtiöistä, jotka yrittävät kaikin keinoin jättää korvaamatta selkeitä tapauksia, joissa tapaturma on aiheuttanut henkilölle pysyviä vammoja.
Julkisuudessa usein esitetty näkemys asiasta on kärjistetty, sanovat sekä Vakuutuslääkärit ry:n puheenjohtaja Janne Leinonen että lakiasiantoimisto Suomen potilasvahinkoavun lakimies Joni Siikavirta.
Siikavirta kuitenkin tunnistaa ongelman olemassaolon.
– On paljon tapauksia, joissa vakuutusyhtiö pyrkii vetäytymään korvausvastuusta vaikka vastuu olisi selvästi olemassa, Siikavirta sanoi Huomenta Suomen lähetyksessä.
Leinonen oli asiassa eri linjoilla.
– Ongelma on se, ettei iso osa kansasta ja mediasta tunne sosiaalivakuuttamisen perusteita, rajoja ja sääntöjä, hän sanoi.
Haasteena oireiden ilmaantuminen vuosien päästä
Lakimies Siikavirta näkee tapaturmaisten loukkaantumisten ja vammautumisten korvauksissa suurimmaksi ongelmaksi sen, että onnettomuuden satuttua ensitiedot kirjataan ylös huonosti.
Erityisen haastavia ovat tapaukset, jossa potilaalla todetaan aivovammaan viittaavia oireita vasta vuosien päästä tapahtuneesta.
– Päänsä kopsauttaneen henkilön hakeutuessa hoitoon ensimmäistä kertaa ei tehdä riittävän kattavia tutkimuksia aivovamman toteamiseksi ja poissulkemiseksi. Havainnoista ei myöskään tehdä kirjauksia, Siikavirta sanoo.
– Tapausta saatetaan selvitellä jälkikäteen, ehkä vuosienkin päästä, pelkästään paperien perusteella. Jos ensitiedot ovat puutteellisia, niin totta kai asian selvittely lähtee väärille urille alusta lähtien.
Vakuutuslääkäri Leinonen tunnistaa ongelman. Hänen mukaansa toinen iso haaste on se, että ensitiedot eivät viittaa aivovammaan, mutta oireet ilmenevätkin vasta vuosia tai jopa vuosikymmeniä onnettomuuden jälkeen.
– Syy-yhteyden löytäminen myöhemmin on hirveän vaikeaa.
Ovatko kaikki diagnoosit yhtä päteviä?
Leinonen ja Siikavirta ovat eri linjoilla myös siitä, onko kaikkien lääkäreiden tekemä diagnoosi saman arvoinen. Onnettomuustilanteessa vakuutuslääkäri perustaa arvionsa potilaan saamista korvauksista hoitavan lääkärin antamiin tietoihin.
Leinosen mukaan on olemassa pieni määrä lääkäreitä, joiden hoito-ohjelma ja diagnostiikka ei vastaa kansallisesti ja kansainvälisesti hyväksyttyä käypä hoito -ohjelmaa.
– Tämä johtaa vastakkainasetteluun vakuutuslääkärin kanssa, joka ei tunnista omaperäistä diagnostiikkaa. Toki aivovammat ovat heti alussa vaikeita tunnistaa.
– Tämä on monitahoinen kenttä, johon liittyy monitahoisia ongelmia. Mutta pääsääntöisesti aivovammat, kuten muutkin vammat, käsitellään vakuutusjärjestelmässä mutkattomasti ja ihmiset saavat korvauksensa, Leinonen sanoo.
Siikavirran mukaan hänen on taas vaikea nähdä, miksi jonkin lääkärin diagnoosi on parempi tai huonompi kuin jonkin toisen.
– Kaksi lääkäriä voi olla perustellusti eri mieltä asioista. En tiedä yhtään tapausta jossa terve ihminen olisi lähtenyt vaatimaan korvauksia aivovammasta perusteetta.
Mikä on vakuutuslääkärin tehtävä, ja miksi vakuutusyhtiöillä edes on omat lääkärinsä? Lääkärien ja vakuutusyhtiöiden hämäränäkin pidetty suhde puhutti keskustelun toisella osuudella:
5:18
