Vantaan Koivukylässä vietettiin tänään avajaisia, kun alueelle perustettiin kaupungin ensimmäinen hävikkivarasto.
Varaston takana on Vantaan kaupungin ja seurakuntien Yhteinen pöytä -projekti, jossa järjestetään ruokahävikin logistiikka kauppojen ja ruokaa jakavien järjestöjen välillä. Avajaisten kattaus on teemaan sopiva, sillä kaikki tarjottava on joko ruokahävikkiä tai siitä valmistettua.
– Vantaalla on useita pienempiä ruokaa jakavia järjestöjä, joilla ole mahdollisuuksia ruuan kylmävarastointiin tai kuljetukseen. Sitä varten tämä toiminta aloitettiin, kertoo projektipäällikkö Hanna Kuisma Yhteinen pöytä -projektista.
Hävikkivarasto ei jaa ruokaa suoraan yksityishenkilöille, vaan hakee ja ottaa vastaan kauppojen hävikkiä ja jakaa sen eteenpäin sitä jakaville tahoille Vantaan alueella.
Ruoka on peräisin HOK-Elannon ja Suomen Lähikaupan liikkeistä. Lisäksi Arla Foods tuo tuotteitaan suoraan Sipoon tehtaalta. Ruokaa hyödyntävät taas 25 järjestöä, joihin kuuluu niin yhdistyksiä, seurakuntia kuin muutama nuorisotilakin.
Ruokahävikkivarasto ei ole ideana ainutlaatuinen, vaan vastaavia projekteja on käynnissä muuallakin. Yhteinen pöytä on kuitenkin ainoa, joka on syntynyt kaupungin ja alueen seurakuntien yhteistyönä.
Ruoka-avun tarve jatkaa kasvuaan – keskus jakaa viikossa lähes seitsemän tonnia ruokaa
Ruokahävikin logistiikan kehittäminen on osittain tilanteen määräämää.
– Ruoka-avun tarve kasvaa valtakunnallisesti, ja kaikki ruoka tarvitaan, mitä pystymme kuljettamaan, Kuisma kertoo.
Määrä ei ole pieni, sillä projektin työntekijät ovat laskeneet varaston kautta kulkevan vajaa seitsemän tonnia ruokaa viikossa. Määrä on Vantaan mittakaavassa paljon, vaikka se ei sitä Helsingin suuriin ruokajonoihin verrattuna olekaan.
Projekti kehittyy hävikin jakamisesta yhteisruokailuun
Yhteinen pöytä -projektin ei ole tarkoitus jäädä vain ruokalogistiikkaan. Projektin eräs tavoite on kannustaa ruoka-apua tarjoavia tahoja järjestämään yhteisöruokailua.
– Vapaaehtoiset voivat tehdä hävikistä ruokaa yhdessä ja sen jälkeen syödä. Se on paljon inhimillisempää kuin ruokajonossa seisominen. Lisäksi monet työttömät kaipaavat elämäänsä jotain järkevää tekemistä, Kuisma kertoo.