s. 4.3. 1936 Kilmany, Skotlanti
k. 7 .4. 1968 Hockenheim, Saksa
Maailmanmestari 1963, 1965
Tallit: Lotus (1960-68)
GP-kisat: 72
Voitot: 25
Paalupaikat: 33
Nopeimmat kierrokset: 28
Pisteitä: 274
Jos kerätään saman pöydän ääreen joukko pitkän linjan F1-asiantuntijoita ja pyydetään heitä äänestämään kaikkien aikojen parhaista kuljettajista, löytyy skotlantilaisen farmarin pojan Jim Clarkin nimi varmuudella listan kärkipäästä - kenties jopa ykkössijalta. Jim Clark oli nimittäin ainutlaatuinen luonnonlahjakkuus.
Clark ehti urallaan voittaa kaksi formula ykkösten maailmanmestaruutta. Jos Clarkin koko F1-uran ajan käyttämän Lotus-auton tekniikka olisi kestänyt paremmin, olisi mies saanut juhlia mestaruutta neljästi. 72 GP-kisastaan Clark voitti 25. Paalupaikalta hän starttasi 33 kertaa. Ehkä mielenkiintoisin Clarkin tilastoista on kuitenkin se, että hän sijoittui vain kerran F1-kisassa toiseksi. Mies kilpaili siis aina voitto mielessään. Clark oli ihmisenä varsin pidetty persoona vaikka olikin luonteeltaan hieman sisäänpäinkääntynyt. Hän nautti olostaan saadessaan olla perheensä parissa. Radalla Clark ei koskaan sortunut minkäänlaisiin likaisiin temppuihin.
Testikuljettajana Clarkista ei suurta hyötyä ollut, sillä sen sijaan, että hän olisi lähtenyt säätämään autoaan, hän mukautti omaa ajotapaansa kulloisenkin ajoneuvonsa ominaisuuksiin. Hän oli sananmukaisesti yhtä autonsa kanssa. Hän osasi kaikissa tilanteissa hallita autoaan pienillä mutta tarkoilla liikkeillään.
Clark ajoi uransa alussa monenlaisia pikkuluokkia; rallia ja rataa. Vuoden 1960 alussa käynnistynyt yhteistyö Colin Chapmanin kanssa osoittautui molemmille miehille suurmenestykseksi. Chapman, lahjakas kilpa-autoilija itsekin, lopetti ajouransa keskittyen pyörittämään omaa talliaan. Clarkin piti ajaa Chapmanin Lotukselle F2-kisoja, mutta kesäkuussa 1960 hän istuikin jo tallin F1-kilpurissa. Clark kilpailikin sitten F1-urallaan ainoastaan Lotus-tallissa.
Ensimmäisen osakilpailuvoittonsa Clark saalisti Belgian Spassa 1962. Saman kauden mestaruus karkasi päätöskisassa. 1963 skotti ajoi erään kaikkien aikojen ylivoimaisimmista kausista voittaen seitsemän osakilpailua kymmenestä. Toisen mestaruutensa Clark saavutti 1965 - kaudella, jonka aikana hänelle kertyi ainoastaan joko voittoja tai keskeytyksiä. Clark ehti valloittaa urallaan myös Indianapolisin. Voitto vuoden 1965 Indy500-ajossa oli amerikkalaisille kova pala purtavaksi. Olihan tuo jenkkien kilpa-autoilupyhättö sellainen linnake, jossa eurooppalaisjuhlia ei oltu totuttu näkemään.
Clark menetti henkensä Hockenheimilla 7. huhtikuuta 1968, kun merkityksettömässä F2-luokan kisassa hänen Lotus-autostaan räjähti takarengas, ja auto syöksyi kylki edellä radalta päin puuta. Onnettomuudella ei ollut silminnäkijöitä.
Clark oli ollut rakas hahmo koko kilpa-autoilevalla maailmalle. Menestyksekästä uraa kuvastaa osaltaan se, että Clark voitti uransa kolme viimeistä F1-kisaa. On sanottu, että Clarkin mukana formula ykkösissä päättyi sankariajajien aikakausi. Seuraava sukupolvi toi kilparadoille erityyppiset, teknisemmät kuljettajat.
(MTV3)