Johtava saksalainen autolehti ennakoi 1999, että tulevaisuus alkaa kymmenessä vuodessa ja viimeistään kahdenkymmenen vuoden päästä kaikki on toisin. Kuvitteellinen tarina perustui useisiin asiantuntijahaastatteluihin ja kun Saksasta on kyse, tarinan sankari on Mercedes-Benz.
Ojaan meni – mutta vain osittain!
"On talvi, ja Dennis Salzmann on myöhässä. Täsmälleen kymmeneltä pitäisi esitellä tilannekatsaus konserninjohdolle. Kello on jo 15 yli yhdeksän!
Matkaa 50 kilometriä Frankfurtin keskustaan. Digitaalinen assistentti povitaskussa kehottaa kiirehtimään. Kun Salzmann pääsee autotalliin, E-sarjan Mercedes on jo lähtövalmiina. Avaimeton sytytys on asettanut auton mukavuustilaan ja aktivoinut rentoutustoiminnot.
– Toimistoon, Salzmann komentaa puheohjattua tietokonetta ohjatessaan auton ohjaussauvalla liikennevirtaan. Sitten hän nojautuu niskahierontaan, koska auto hoitaa työt.
– Ruuhkaa A 66:lla. Suosittelen kiertotietä. Ajoaika 42 minuuttia, auto ilmoittaa.
Aina sama, Salzmann pohtii. Loputtomia jonoja, eikä rahaa laajennuksiin ole tullut 20 vuoteen.
– Haluaisin muistuttaa tämäniltaisesta opperasta vaimonne kanssa, auto kertoo.
Multimedia-hovimestari on korvaamaton, sillä sen kalenteri on jo varannut ensi viikonlopun hääpäivälle tilaa, ja Salzmann on valinnut ravintolavalikosta kynttiläillallisen.
Salzmann vilkaisee pörssikursseja ja sähköposteja, jotka ilmestyvät kojelautaan integroituun näyttöön. Sitten hän sanelee videokonferenssin asialistan autolle, jonka puheenymmärrys muuttaa sen muistioksi ja lähettää Salzmannin sihteereille.
Ruuhka pahenee, ja auton itseohjaus tehostuu. Saltzmann tuskin huomaa sitä. Autopilotti vastaanottaa muista autoista signaalit ja muuttaa vielä kerran reittiä. Auto ottaa käyttöön keskusta-assistentin, jonka stereokamerat tuulilasissa huomaavat kaiken: muun liikenteen, liikennevalot, varoituskyltit, muut liikennemerkit ja ennen kaikkea ryntäilevät jalankulkijat.
Jos edelläajava muuttaa suuntaa, auto ottaa yhteyden sitä edelläolevaan autoon, ja jatkaa reitillään.
Polkimiakaan ei ole enää kun halvimman hintatason talousmalleissa.
Autopilotti heiluttelee keskikonsolin ohjaussauvaa suunnan mukaan. Salzmann työntää sitä edetääkseen vauhdikkaammin ja autopilotti mukautuu, mutta kulutus pysyy alle kuudessa litrassa sadalla, joskin kolmen euron litrahinnalla. Lisävarustelistalla ohjaussauvan saisi nahkapäällysteisenä.
Salzmannin autossa on myös kehon lämpötilaa tarkkaileva monialueilmastointi, sekä fotokromaattinen maalipinta, joka helteellä muuttuu heijastavaksi metallivalkoiseksi.
Sille ei ole tarvetta, sillä sataa lunta."
Kuva vuoden 1999 lehdestä.
Maasturibuumia ei arvattu
Auto, Motor und Sport -lehti ennakoi laajassa artikkelissaan monia trendejä. 90-luvun lopulla nykyauton perusvarusteisiin kuuluvat lukkiutumattomat jarrut ja ajonhallintajärjestelmä olivat vasta vakiinnuttamassa asemaansa, ja autojen kommunikaatio internetin, paikantajärjestelmien ja ympäristön kanssa vielä tulevaisuutta.
Kamerahavainteinen etäisyysvalvonta ja ympäristöhavainnointi olivat olleet haaveissa jo 50-luvulta, mutta tekniikkaa ei vain ollut vuosikymmeniin.
Lehden mukaan voimalinjojen tulevaisuus olisi hybrideissä, ja siinä lehti osuikin oikeaan. Vetyautojen, eli polttokennomoottoreiden yleistymistä tulisivat hidastamaan kalleus ja muun muassa kokonaan puuttuva tankkausverkko.
Lisäksi lehden asiantuntija arveli, että valmistajat toisivat markkinoille tukuittain erilaisia lisävarusteita, joista osa olisi hyödyllisiä ja osa ei.
Ennen kaikkea niiden käyttämisen pitäisi olla automaattista, eikä ylimääräisten katkaisimien takana. Tässä lehti osui myös lähelle nykyaikaa, kun monet varusteet, kuten törmäysennakointi ja vaikkapa kaistavalot toimivat itsekseen.
Pieleen meni arvaus ratin ja polkimien katoamisesta. Ne ovat edelleen vielä tulevaisuutta ja vain näyttelyautojen alaa. Lainsäädäntökään ei vielä taivu autoon, johon kuljettaja ei voisi tarvittaessa ohjata itse.
Lehden design-tutkija puolestaan piti mahdollisena, että auto menettää merkitystään statusesineenä, koska tietokonesukupolvi ei piittaa sellaisesta. Se ennustus meni toistaiseksi mönkään.
Sen sijaan tutkijan aavistus siitä, että monikäyttökoriset autot valtaavat alaa perinnekorisilta pitää paikkansa. Tutkija ei kuitenkaan osannut kuvitella käsitteellisesti ristiriitaista sanaa "kaupunkimaasturi".