Jorma Soini, 60, on entinen asunnoton alkoholisti, joka on omistanut elämänsä kodittomien päihderiippuvaisten auttamiseen.
Huonosta itsetunnosta kärsinyt Jorma Soini alkoi käyttää alkoholia jo 14-vuotiaana. Täysi-iän kynnyksellä hän joi jo alkoholistin lailla.
– Muutama vuosi siinä meni alkoholinkäyttöä harjoitellessa. Parikymppisestä 30-vuotiaaksi asti join yhteen putkeen, Soini kertoo.
Alkoholisoitunut mies ei kokenut hallitsevansa elämäänsä. Omia päätöksiä oli vaikea tehdä.
– Silloin uskoin, että olin saanut huonot elämän kortit. Olin kapiaisen kakara, ja minun oli äärimmäisen vaikeaa tulla itseni kanssa toimeen, Soini muistelee.
Kotipaikkakunnan uudet puolet
Hyrylässä lapsuutensa elänyt Soini joi ensimmäiset vuotensa tutulla paikkakunnalla. Ryyppykavereita oli paljon.
– Heräsin monena aamuna erään ravintoloitsijan hienon omakotitalon uima-altaan reunalta, enkä tiennyt miten olin sinne päätynyt.
Kun Soinin alkoholinkäyttö riistäytyi yhä pahemmin käsistä, hämärtyivät myös perusasiat. Hygieniasta huolehtiminen jäi.
– Yhä vähemmän oli niitä ihmisiä, jotka huolivat minut nurkkiinsa nukkumaan. Oli jaksoja, jolloin minulla ei ollut kattoa pääni päällä. Kesäisin nukuin usein ladoissa ja urheilukentän lipan alla. Talvisin yritin etsiä itselleni parempia nukkumapaikkoja.
Vanhempiensa taloon Soini pääsi silloin tällöin. Sieltä yöpaikan saaminen riippui omasta käytöksestä.
Ryöstetyksi Soini ei kertaakaan tullut. Hän uskoo sen johtuneen omasta ulkoisesta olemuksestaan, joka kieli, ettei miehellä ollut mitään vietävää. Koko elämä pyöri pullon ympärillä.
– Jos juoppo istuu jakkaralla, ja maailma kirjaimellisesti räjähtää hänen ympärillään, hän katsoo ensin jalkoihinsa tarkastaakseen onko viinapullo vielä ehjä. Jos se on, mikään hänen elämässään ei muutu, Soini kuvailee.
Ei tarpeeksi rahaa viinaan
Toisinaan Soinilla oli myös lyhyitä työsuhteita. Niihin hän ei kuitenkaan hakeutunut työnteon takia. Epävarma mies vain seurasi kavereidensa jalanjäljillä. Mikään summa rahaa ei ollut niin paljon, että sillä olisi saanut tarpeeksi alkoholia.
– Kerran ryyppykaveri tarjosi töitä. Olin siellä kaksi ja puoli kuukautta kavereideni kanssa, kunnes menin eräänä aamuna töihin niin humalassa, että sain potkut.
Viinaa saadakseen Soini ajautui hankkimaan käteistä laittomin keinoin.
– Hyrylässä pimeältä trokarilta sai vodkapullon kahta varastettua, vähintään kolmivaihteista, pyörää vastaan. Kaupastakin tuli näpisteltyä. Jos joku nyt tulisi sanomaan, että minulla on neljän vuoden kakku lusimatta tekemieni vääryyksien vuoksi, en voisi muuta kuin todeta, että se on oikeus ja kohtuus.
Täydellinen muutos
Kolmikymppisenä Jyväskylässä juodessaan Soini päätti raitistua. Ulkopuolista apua hän ei halunnut.
– En ole koskaan syyttänyt alkoholismistani ketään muuta, enkä ole pyytänyt apua korkeammilta voimilta. Tiesin, että itse olin päätökseni tehnyt juoda kaiken kurkusta alas, ja itse minun tulisi myös se lopettaa.
Kun Soini edelleen kävi vakiokuppilassaan, mutta tilasikin siellä kahvia, huomasivat ryyppykaverit jonkin muuttuneen. He alkoivat kysellä Soinilta neuvoja lopettamiseen.
Nyt Soini on ollut täysin juomatta 30 vuotta. Hän on työskennellyt vuosia muun muassa Jyväskylän Katulähetyksessä sekä Sininauhasäätiön toimitusjohtajana.
Nykyään Soini on osa-aikaeläkkeellä, mutta päihdetyötä hän tekee edelleen täysin rinnoin. Mies viettää suuren osan vapaa-ajastaan Thaimaassa, jossa hän haluaisi auttaa alkoholisoituneita suomalaisia.
– Nykyään ajattelen, että olen saanut hyvät elämän kortit.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren