Jukka Pihlainen innostui suojatien säännöllisesti ylittävistä laulujoutsenista Tuusulan Jokelassa kahdeksan vuotta sitten. Viime vuonna hän muutti lähelle Jokelan keskustaa kuvatakseen tiiviimmin joutsenperheen edesottamuksia.
Videoita on tallentunut arkistoihin Pihlaisen oman arvion mukaan lähes tuhat.
– Aloittaessani kuvaamisen kahdeksan vuotta sitten, hämmästyin, kuinka tarkasti joutsenemot kulkivat tien yli poikastensa kanssa. Näky on ainutlaatuinen edelleen, enkä kyllästy kuvaamaan sitä, Pihlainen kertoo.
Jukka on seurannut seitsemän vuoden ajan laulujoutsenten ilmiömäistä rutiinia Jokelassa
Joutsenperheeseen kuuluu tänä vuonna seitsemän poikasta viime vuoden tavoin. Kesän alussa kuoriutuvat poikaset seuraavat vanhempiaan perheen liikkuessa lammelta toiselle.
– Jokelassa on neljä lampea yhteensä, päästäkseen lammelta toiselle on ylitettävä tiet kolmessa kohdassa.
Alku- ja keskikesällä joutsenilla on selkeät aikataulut – suojatie ylitetään aamuisin ja iltaisin. Loppukesästä lampien väliä ravataan harvemmin, ja syyskuussa kaduilla köpöttely loppuu seuraavaan vuoteen saakka.
– Sain viime vuonna viimeisen suojatievideon 14. syyskuuta. Silloin ne alkavat käyttämään siipiään.
Herättää hilpeyttä
Pihlaisen mukaan samat laulujoutsenet ovat noudattaneet liikennesääntöjä Jokelassa jo kymmenen vuoden ajan. Jokelan keskustan alueella autoilijoita varoittaa laulujoutsenista liikennemerkit kolmessa eri kohdassa. Ilmiö herättää hilpeyttä ja kummastusta.
– Kyllä tämä aina herättää hämmästystä ihmisissä, melkein kaikki pysähtyvät kännykällä tai muilla kuvauslaitteilla kuvaamaan.
Video tallensi joutsenperheen oikeaoppisen suojatien ylityksen Jokelassa
Pihlaisen ei tarvitse pysähtyä. Hän on usein paikan päällä jo valmiiksi.
– Kuvaustyö perustuu elintapojen, aikojen ja reitin tarkkaan tuntemiseen.
Pihlainen kokee ansainneensa joutsenten luottamuksen.
– Joutsenet ohittavat minut suojatiellä vain kahden metrin päästä. Ne tuntevat minut ja luottavat minuun.
"Talvi on tuskallista aikaa, kun ei ole joutsenia"
Laulujoutsenet kävelevät Jokelassa suojateitä pitkin seuraavan kerran vasta ensi kesänä, mutta talven ajan Pihlaisen kuvausharrastus jatkuu kanahaukkojen parissa. Kevättä odottavan aika on kuitenkin pitkä.
– Kyllä minä odottelen sitä aina kovasti. Talvi on hyvin tuskallista aikaa, kun ei ole joutsenia, Pihlainen naurahtaa.
Kokeneena kuvaajana hän arvioi, että ensi vuosi ei tuo poikkeuksia joutsenperheen tottumuksiin. Joutsenten vuosi- ja päivärytmi ovat hyvin samankaltaisia keskenään.
Mieleenpainuvimmista muistoista yksi valitettava tapahtuma nousee päällimmäisenä mieleen.
– Jokin aika sitten oli ikävä tilanne, kun yhteen poikaseen oli jäänyt uistimen siima kiinni. Ihmisten pitäisi tietää, että siimoja ei saa jättää veteen, koska ne voivat jäädä lammella ruokaileviin joutseniin kiinni.