Usko, toivo ja rakkaus tavoittavat Jukka Leppilammen sävelissä kuulijat ikään katsomatta. Gospelmuusikko soisi kaikille saman valaistumisen, jonka hän aikanaan itse koki.
Hieman alle 4-vuotias pikkupoika vetää keuhkot täyteen ilmaa Kannuksen Eskolan rukoushuoneella. Yleisö kuuntelee hiljaa, kun Ystävä sä lapsien -virren ensimmäiset tahdit soljuvat kirkkaalla lapsenäänellä ilmoille.
Jukka Leppilammella on yhä muistikuva ensimmäisestä julkisesta esiintymisestään.
− Sitä en tosin tiedä, että jännitinkö. Minulle oli kuulemma luvattu laulamisesta markka. Ensimmäisestä keikasta tuli siis jo palkka, muusikko myhäilee.
Pikku-Jukan esiintymishalu kumpusi musikaalisesta perheestä, jossa laulu oli luonteva osa elämää. Ei ihme, että juuri musiikista Leppilampi löysi luonnollisen elementin ja kielen, josta sukeutui elämänmittainen ura.
Varsinaiseen nosteeseen Leppilampi pääsi liityttyään 1970-luvulla Tabula Rasa -kokoonpanoon. Kyseessä on yksi progressiivisen rockin merkittävimmistä yhtyeistä Suomessa.
Tabula Rasaan sijoittuu myös ajanjakso, joka muutti ratkaisevasti Leppilammen elämän suunnan.
Usko antoi uuden suunnan
Leppilampi oli mukana kummallakin Tabula Rasan albumilla. Toisen pitkäsoiton, Ekkedien tanssin, aikana nuoren muusikon päässä alkoi herätä täysin uudenlaisia ajatuksia.
Tästä seurasi noin yhdeksän kuukauden mittainen periodi, jonka aikana Leppilampi alkoi tiedostaa jumalasuhteen mahdollisuuden ja henkilökohtaisuuden.
− Sitä prosessia kävin pitkään läpi erilaisin tavoin. Pohdinta päätyi siihen, että haluan antaa elämäni Jumalalle. Miksi en antaisi, jos se on kerran parasta?
Uskoontulon myötä Leppilampi ymmärsi, ettei hän voinut kulkea kahta tietä yhtä aikaa. Päätös jättää Tabula Rasa taakse oli vaikea, mutta samalla väistämätön. Ratkaisu herätti reaktioita laidasta laitaan.
− Viimeinen keikkani Tabula Rasan kanssa oli Tulivuorirock-festivaalilla. Paikalla oli koko Suomen rock-kerma. Yllättävän moni tuli sanomaan, että Jukka, minä kunnioitan ratkaisuasi.
Jotain ainutlaatuista
Jukka Leppilampi esiintyy kirkon ulkomaanavun konsertissa.
Tästä alkoi tie, jota Leppilampi kulkee yhä varmoin askelin. Muusikko ei itse puhu genrenvaihdoksesta. Elämässä yksinkertaisesti tapahtui sellaista, joka muutti laulun. Rakkaus Jeesukseen Kristukseen avasi uuden näkökulman elämään.
− Ei minulla ollut mitään suunnitelmaa. Tein kaiken sydämestäni. Tietoista oli ajatus siitä, etten etsi omaa kunniaani, vaan toivon, että sen, mikä minut on valaissut ja antanut ymmärryksen, tapahtuisi myös muille.
− Työtä tehtiin pyyteettömästi ja niin, että lähdettiin melkein polviltaan jokaiseen treeniin. Silloin syntyy jotain ainutlaatuista, ja sitähän se on ollut, Leppilampi kiteyttää.
Uskosta puhuminen leimaa
Leppilampi on sittemmin jättänyt lähtemättömän kädenjäljen suomalaisen gospelmusiikin tasoon. Karismaattinen muusikko on keikkaillut ja matkustanut paljon myös ulkomailla. Lisäksi hänet tunnetaan äänirunouden taitajana.
Uskonasioista Leppilampi jaksaa puhua väsymättä; siitäkin huolimatta, että avoimuus tällä saralla on Suomessa yhä melko leimaavaa.
− Leimaavuus lähtee ehkä käsityksestä, että usko on individualistinen asia, vain minun uskoni. Mutta se ei ole täysi kuva. Kun uskoa alkaa ymmärtää, ihminen tajuaa, että se on koko kulttuurin ja yhteisen elämän hyväksi. Miksi sitä siis pitäisi hävetä tai peitellä, Leppilampi sanoo.
Muusikko näkee, että me tulemme kohtaamaan jatkossa uskonnon huomattavasti yhteisemmässä hengessä. Kyseessä on myös väistämätön tosiasia, sillä me elämme maailmassa, jossa ihminen ei voi paeta tai sulkea pois hengellistä todellisuutta.
Ikävä kyllä länsimainen Eurooppa on tältä osin sulkeutunut, ja sen seuraukset tiedämme.
− Jos meillä ei ole uskon identiteettiä, se näkyy vähitellen kaikessa: kulttuurissa, politiikassa ja koko yhteiskunnassa. Mutta psalmilaulajaa mukaillen, me voimme vielä "herättää aamuruskon".
Jukka Leppilampi kirjoittaa parhaillaan uusia lauluja. Uuden levyn on tarkoitus ilmestyä loppuvuodesta.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen