Suomi, 2012. Ohjaus: Lauri Maijala. Käsikirjoitus Juha Vuorisen romaanin pohjalta: Lauri Maijala. Kuvaus: Rike Jokela. Leikkaus: Harri Ylönen. Tuotanto: Aleksi Bardy, Juha Vuorinen. Pääosissa: Joonas Saartamo, Krista Kosonen, Santtu Karvonen, Johannes Holopainen. Kesto: 84 min. Levittäjä: Scanbox.
Nuori rappioalkoholisti Helsingin Kalliosta pitää elämäntavastaan eikä aio ryhdistäytyä. Irtosuhteet, viina, väkivalta ja hölmöily riittävät Juha Bergille, kunnes hän sitten odotusten vastaisesti rakastuu. Hyppy päihteiden sumentamasta elämästä toimivaan parisuhteeseen ei käy helposti. Eikä entistä elämää ja parisuhdetta voi todellakaan hoitaa rinnakkain. On siis kipeiden valintojen aika. Ystävistä ei näissä valinnoissa ole apua, päinvastoin.
Juha Vuorisen huumori ja hänen huonosti käyttäytyvät miehensä ovat löytäneet uskolliset ihailijansa, minkä voi päätellä hänen kirjojensa myyntiluvuista. Kaikkia Vuorisen pokkareita on myyty yli 20 000 kappaletta. Se on Suomen kokoisessa maassa paljon. Äijähuumori myy laajemminkin, sen todistavat myös myyntilistojen kestosuosikit, Reijo Mäen Vares-kirjat.
Ohjaaja Lauri Maijala on lähtenyt rohkeasti tyylittelemään Vuorisen anarkistista maailmaa. Näyttelijät tekevät roolinsa asiaankuuluvan vimmaisella vaihteella, mutta kaistapäisiä tyyppejä ja heidän alennustilaansa katselee lähinnä hieman kiusaantuneena. Tuska ja eritteiden koko kirjo virtsasta oksennukseen levittäytyy katsojan eteen. Elokuvan kuvakerrontaan ja sen visuaaliseen ilmeeseen on käytetty huomattavan paljon luovuutta ja kunnianhimoa. Elokuvasta näkee, ettei se ole mikään halvalla huitaistu pläjäys.
Ongelmana on se, että Juoppohullun päiväkirja on musta komedia, joka ei ole lainkaan hauska. Se on pikemminkin surullinen tarina itsetuhoisista ihmisistä. Olisiko niin, että kirjat jättävät omalle mielikuvitukselle ja huumorille niiden tarvitsemaa ilmaa mutta elokuva ei? Jos elokuvan tavoitteena on katsojan hätkähdyttäminen, sekään ei onnistu. Sitä paitsi hätkähdyttäminen taiteessa taitaa muutenkin olla jo vähän vanhanaikaista.
Teksti: Minna Karila