Italia, 2006. Käsikirjoitus ja ohjaus: Nanni Moretti. Kuvaus: Arnaldo Catinari. Leikkaus: Esmeralda Calabria. Tuotanto: Angelo Barbagallo, Nanni Moretti. Pääosissa: Silvio Orlando, Margherita Buy, Jasmine Trinka. Kesto: 112 min. Levittäjä: Cinema Mondo.
Halvalla toimintaviihteellä uransa luoneella Brunolla (Silvio Orlando) ei mene hyvin: hänen bisneksensä ja avioliittonsa ovat molemmat kaatumassa. Kun nuori käsikirjoittaja Teresa (Jasmine Trinka) antaa tuoreen tekstinsä Brunon käsiin, tämä alkaa visioida, miten tarina korruptoituneesta mediakeisarista muuttuu vauhdikkaaksi toimintaseikkailuksi. Vasta sitouduttuaan elokuvaan hän tajuaa tarinan ivaavan Italian pääministeri Silvio Berlusconia. Miten konservatiivinen ja epäpoliittinen Bruno pystyy tekemään vasemmistolaispoliiittisen draaman, jolla ei ole minkäänlaisia kaupallisia edellytyksiä? Kaiken lisäksi mies pitää Berlusconin vastustajia tyhjäpäisinä surkimuksina.
Nanni Morettin Kaimaanissa Berlusconin nimi toimii lähinnä houkuttimena. Kaimaani on elokuva yhden miehen yrityksestä tehdä elokuva Berlusconista, vielä enemmän se on satiiri elokuvanteosta ja ennen muuta riipaiseva avioerodraama. Ohuimmillaan elokuva on, yllättävää kyllä, poliittisesti. Arkistomateriaalina Moretti on käyttänyt Berlusconin kommentteja, jotka edelleen jaksavat pöyristyttää. Itsensä idiootiksi paljastamisen Berlusconi tekee aivan itse, mutta näyttelijöiden tulkitsemat Berlusconi-jaksot jäävät vaille kunnon särmää. Pääministeri lienee saanut niin paljon negatiivista julkisuutta, että räjähtäviä uutisia hänen ympärilleen on vaikea rakentaa. Teresa esittää tosin elokuvassa sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen: miksi kukaan italialainen ohjaaja ei ole aiemmin valinnut aiheekseen Berlusconia? Tietysti siksi, että miehellä on liikaa valtaa, jota hän totisesti osaa käyttää. Kaimaani ei kuitenkaan tutki vallankäytön mekanismeja, ja sen kritiikkikin on aika pehmeää. Kaimaanin Italian ensi-ilta ajoitettiin taktisesti Italian vaalien alle, mutta vaalitulokseen elokuvalla tuskin on ollut vaikutusta.
Parhaimmillaan elokuva on koskettavana perhedraamana. Myös muistumat Brunon kömpelöistä B-elokuvista toimivat mainioina elokuvanteon parodioina. Sekä Bruno että hänen vaimonsa ovat todellisia, sympaattisia ja uskottavasti eron haavoittamia. Silvio Orlando näyttelee Brunon kasvavaa angstia huikealla herkkyydellä ja antaumuksella.
Sabina Guzzantin rohkean ja piikikkään Viva Zapateron rinnalla Morettin elokuva tuntuu kovin kesyltä ja jopa hampaattomalta, vaikka Moretti tiedetäänkin Berlusconin kiihkeäksi vastustajaksi. Kaimaani on lämmin ja sympaattinen elokuva ja tunnelmaltaan ihastuttavan italialainen. Mutta se kärsii liiallisesta kunnianhimosta, kolmen tarinan ja tyylilajin hankalasta yhteen sovittamisesta. Lopputulos on se, että yhteenkään juonikuvioon ei pääse kunnolla sisälle.
teksti: Minna Karila