Liikennemerkin puuttuminen johti ylinopeudesta määrättyjen sakkojen kumoamiseen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa.
Suomalaismies tuomittiin viime elokuussa vesiliikennerikoksesta 20 päiväsakkoon, mistä tuli hänen tuloillaan maksettavaa lähes 2 500 euroa. Mies kuitenkin kiisti rikoksen ja asia eteni käräjille.
Mies oli vesikulkuneuvon kuljettajana ja päällikkönä ylittänyt suurimman sallitun nopeuden. Poliisi oli mitannut tutkalla veneen nopeudeksi 60 kilometriä tunnissa alueella, jossa suurin sallittu nopeus oli ollut 15 kilometriä tunnissa. Teon ei kuitenkaan katsottu olleen omiaan aiheuttamaan vaaraa muiden turvallisuudelle.
Mies kiisti sakon sillä perusteella, että nopeusrajoitusaluetta osoittava kyltti oli puuttunut hänen tulosuunnastaan katsoen.
Lue myös: Poliisin tuhatheppainen Ville 1 maksoi varttia vajaan miljoonan – kuvasimme alumiinialuksen kiitoa Helsingin edustalla
Tapauksen esitutkinnassa kävi ilmi, että tämä piti paikkansa. Syyttäjän mukaan nopeusrajoitusaluetta osoittavat kaksi muuta kylttiä olivat normaalisti paikallaan, minkä lisäksi nopeusrajoitusalue on ollut nähtävissä Väyläviraston kielto- ja rajoitusaluekartassa.
Lisäksi todistajana kuultu ylimerivartija oli kiinnittänyt huomiota huomattavan kovalla nopeudella liikkuneeseen veneeseen. Ylimerivartijan mukaan tapahtuma-aikaan paikalla oli ollut myös muuta liikennettä, ja kaikki muut veneilijät olivat ajaneet paljon hitaammin. Lähistöllä oli myös laiturialue.
Näin oikeus ratkaisi
Käräjäoikeus totesi päätöksessään, että miehen toiminta veneen kuljettajana oli ollut huolimatonta, ja että hänen olisi tullut ymmärtää, että alueella on voimassa paikka sekä olosuhteet huomioiden alhainen nopeusrajoitus.
Tapausta ei kuitenkaan voitu arvioida sellaisten seikkojen pohjalta, joihin valittaja tai syyttäjä ei ole vedonnut, joten asiaa tarkasteltiin pelkästään vesiliikennelain säännösten nojalla. Säännökset edellyttävät, että henkilö tahallaan tai huolimattomuudesta ylittää suurimman sallitun vesiliikennemerkillä osoitetun nopeuden.
Tulkintaa tehtiin säädöksen pohjalta kirjaimellisesti, sillä lainsoveltajalla on kielto mennä rikostunnusmerkistön tai rangaistussäännöksen ulkopuolelle vastaajan vahingoksi. Näin ollen sekä rikoksen että rangaistuksen tulee perustua kirjoitettuun lakiin.
Koska tapauksessa oli riidatonta, että vesiliikennemerkki oli puuttunut, hyväksyi käräjäoikeus valituksen ja poisti sakkomääräyksen. Valtio velvoitettiin korvaamaan vastaajan 2 300 euron oikeudenkäyntikulut sekä asian selvittelystä aiheutuneet kustannukset polttoaineineen.
Tuomio ei ole lainvoimainen, vaan siitä voi vielä valittaa.