Englanti 1997. Ohjaus: Peter Hewitt. Käsikirjoitus: Gavin scott, John Kamps. Kuvaus: Trevor Brooker. Leikkaus: David Freeman. Erikoistehosteohjaus: Peter Chiang, Gigby Milner. Lavastus: Gemma Jackson. Musiikki: Hans Zimmer. Tuotanto: Rachel Talalay. Pääosissa: John Goodman, Jim Broadbent, Celia Imrie, Flora Newbigin, Tom Felton, Bradleu Pierce, Mark Williams, Hugh Laurie, Ruby Wax. Suomalaiset äänet: Eero Saarinen, Heikki Määttänen, Sinikka Sokka, Marjut Heikkinen, Dimitri Qvintus, Tuomas Oksanen, Tom Pöysti, Juha Veijonen. Kesto: 87 min.
Kunnollisia lastenelokuvia ei animaatioleffojen ulkopuolelta ole juuri viimeaikoina näkynyt. Tarjolla on ollut Yksin kotona tyyppissiä jenkkiröykytyksiä, joissa näsäviisaat räkänokat tujuuttavat naapuriston pikkukonnia tai sitten erikoistehosteilla ratsastavia sisällyksettömiä remellyksiä. Englannin maalle nostalgiseen maisemaan sijoittuva Kätkijät pystyy puolestaan onnistuneesti yhdistämään vauhdin ja jännityksen huimaan visuaalisuuteen ja mainioihin henkilöihin.
Kätkijät ovat talon perustuksissa asuvaa pikkuväkeä, joka lainailee yhtenään ihmisten tavaroita. Ruoan haku talouskoneitten keskellä ihmojen keittiössä on jo suuri seikkailu, mutta Kelposten talon kätkijäperheelle tulee eteen suurempia ongelmia. Talon on vehkeillyt itselleen ilkeä lakimies Hyväkäs P. Potter, joka uhkaa panna kämpän tasaiseksi, ellei jostain ilmesty Kelposten isoäidin testamenttia. Kelposten poika Timo ryhtyykin toimiin kätkijöiden kanssa.
Peter Hewittin elokuvassa on mukava taianomainen tunnelma. Menneisyyttä huokuva lavastus ja yksityiskohtien runsaus sävyttävät menevää tarinaa, joka ei onnahtele sen enempää ylivauhdikkaaseen kohellukseen kuin opettaviin suvantoihinkaan. Hyvä-paha asetelma on selvääkin selvempi ja pikkuväen ponnistuksia on jännittävä ja hauska seurata.
John Goodman on mainio elokuvan roistona, miehellä on tajua tilannekomiikalle ja rektiot ovat loistavia kuvaustilanteessa varmasti olemattoman pikkuväen läsnäollessa. Saarivaltakunnasta löytynyt muu näyttelijäkaarti hoitaa myös hommansa hyvin.
Elokuva on puhuttu suomeksi, joka sekin Pekka Lehtosaren hyvän käännöksen myötä alkaa toimia alkuhämmästyksen jälkeen. Hieman tosin yliteatraalinen animaatioihin usein hyvin istuva ääni-ilmaisu takkuaa ihmisnäyttelijöiden päällä, mutta onneksi tarina vie mukanaan ja katsojakunnankin pikkuväki pysyy juonessa kiinni.
Kätkijät luo eteenpäin hyvää maulla toteutettua lastenelokuvan perinnettä. Tekninen kikkailu ja näyttelijöiden elkeet pysyvät aisoissa, joten seikkailu soljuu jännittävän tasapainoisena. Mainio leffa.
Teksti: Jari Rantala