Arrietty, Japani 2010. Ohjaus: Hiromasa Yenobayashi. Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki. Tuotanto: Toshio Suzuki. Animaattorien ohjaus: Megumi Kagawa, Akihiko Yamashita. Leikkaus: Rie Matsubara. Suomenkielisen version ohjaus: Pekka Lehtosaari. Suomalaisissa äänirooleissa: Satu Pikkusaari, Antti LJ Pääkkönen, Anitta Ahonen, Eija Ahvo, Titta Jokinen, Seppo Honkanen, Rasmus Lehtosaari. Kesto: 94 min.
Studio Ghiblin uutuuselokuva Kätkijät perustuu brittikirjailija Mary Nortonin samannimiseen kirjasarjaan, josta on väsätty elokuvia ennenkin – vaatimattomalla menestyksellä tosin. Hayao Miyazakin käsikirjoitus on siirtänyt tarinan tapahtumat 1950-luvun Englannista nyky-Japaniin, joten ulkoiset puitteet eroavat selvästi originaalista.
Toisaalta Miyazaki on ollut alkuperäisteokselle jopa hämmästyttävän uskollinen, sillä juonellisia vapauksia hän ei ole mennyt ottamaan. Ohjaajana on häärinyt ensikertalainen Hiromasa Yonebashi, jota ei voi silti aloittelijaksi luonnehtia. Yonebashi on pitkän linjan Ghibli-animaattori, joka oli mukana jo mm. vuoden 1997 Prinsessa Mononokessa.
Arietta on kätkijä, peukalonkokoinen pikkuihminen, joka asuu perheensä kanssa ihmisten katseilta piilossa. Peukaloiset saavat elintarpeensa sekä suoraan luonnosta että salaa ihmisiltä. Viimeksi mainituilta voi lainata vain tarpeettomia asioita kuten sokeripaloja, joiden katoamista kukaan ei huomaa.
Mini-ihmisten suuria kissoja ja valtavia hämähäkkejä vilisevä maailma on vaarallinen. Eläimiä suurempi vaara on kuitenkin ihminen. Kun 14-vuotias Arietta tahtomattaan kohtaa samanikäisen Sho-pojan, vaikuttaa tilanne jo huolestuttavalta. Tomeran tytön ja vakavasti sairaan pojan välille alkaa kaikesta huolimatta versoa kaunis ystävyys.
Kätkijät on upeaa katseltavaa, oikeaa silmäkarkkia. Mittasuhteilla leikitellään humoristisen oivaltavasti sekä kuvin että äänin, samoin rikkailla detaljeilla, joiden ansiosta sadun visuaalinen kokonaisuus on silmiä hivelevän hieno. Kätkijät on rakkaudentunnustus luonnolle, sen täyteydelle ja väreille – päivän runsaudelle ja yön lumovoimalle.
Tarina etenee verkkaisesti, ja hyvä niin. Ghiblin sielukkaissa kesämaisemissa viipyilee mielellään, niissä kun on jotain lapsuuden kesälomien kaltaista ajattomuutta. Ariettan hahmo muistuttaa mukavasti Kikin lähettipalvelun (1989) neuvokasta nimisankaria.
Kätkijöissä on samaa viatonta koskettavuutta kuin rakastetussa Naapurini Totorossa (1988). Jännityskin on luonteeltaan enemmän positiivista kuin pelottavaa. Niinpä se soveltuu hyvin ihan koko perheen elokuvaelämykseksi. Elokuvasta löytyy runsaasti ilahduttavia ideoita myös sen jälkeisten leikkien varalle.
Teksti: Outi Heiskanen