Suomalaisen viihteen historioitsija Maarit Niiniluoto painottaa, että tanssikulttuuri elää niin syvällä suomalaisessa kulttuurissa ja luonteessa, ettei se sieltä ole lähdössä minnekään.
Lavatanssikulttuurin jatkuvuuden takaa se, ettei tanssiminen ole median tai trendien säätelemää.
– Meillä on tanssittu 1920-luvulta lähtien, joten se ei ole mikään trendiasia. Tanssi on suomalaisuuden pysyvä muoto, siksi se on pinnalla aina, toteaa Maarit Niiniluoto.
– Tanssi ei nouse esiin niin kuin jokin erikoinen ilmiö nousee mediaan. Tämä on jotakin niin suomalaista, kuin ilma jota hengitämme, Niiniluoto jatkaa.
Niiniluoto muistuttaa, että joka vuosi Suomen kerma kokoontuu suureen juhlatilaisuuteen pistämään jalalla koreasti.
– Itsenäisyyspäivän vastaanotollahan on ihan mieletön tanssin rytke. Kun on sanottu päivää ja syöty piirakkaa, vieraat tanssia rytkyttävät linnan lattioilla.
– Presidentinlinnassa soitetaan samoja lauluja ja tanssitaan samoja valsseja, tangoja, fokseja ja humppia kuin lavatansseissakin. Juhlat ovat Suomen suurimmat tanssit.
Niiniluodolla on selvitys sille, miksi lavatanssikulttuuri tulee elämään voimakkaasti suomalaisten elämässä, niin Linnan juhlissa kuin niiden ulkopuolellakin.
– Hämmästyneet ulkomaalaiset ovat kyselleet, että miten on mahdollista, että meillä tanssitaan näin. Olen joutunut selittämään, että meillä suomalaisilla on tanssin kaipuuta ja himoa. Sotavuosien lähes kymmenen vuoden tanssikieltoa otetaan vieläkin takaisin.
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer