Katrina tajusi koronakaranteenin aikana, ettei hänellä ole läheisiä ystäviä. – Sosiaalinen elämä ei ole sama asia kuin se, että omaa läheisiä ystävyyssuhteita, hän muistuttaa.
Katrina Robinson rakastaa olla kotona. Siksi koronkaranteeni ei aluksi tuntunutkaan pahalta: hänhän saisi nauttia elämästä kotioloissa.
– Kuitenkin, kun viikot kuluivat, raportit televisiossa toruivat ihmisiä "karanteenisääntöjen rikkomisesta", koska he tapasivat ystäviään puistoissa. Silloin tajusin, että vaikka haluaisin, ei minulla ole ketään, kenen kanssa rikkoa sääntöjä, Katrina kuvailee Metro-lehdessä.
– Perheen ja työn lisäksi kukaan ei ollut soittanut, lähettänyt sähköpostia, tekstannut tai soittanut minulle FaceTime-videopuhelua. Ei ollut mitään Zoom-videosovelluksessa pidettäviä juhlia, joista kuulin jatkuvasti sosiaalisessa mediassa.
Tajusi, ettei omaa läheisiä ystäviä
Katrina kertoo, ettei ymmärrys ystävättömyydestä tehnyt häntä varsinaisesti surulliseksi; hänhän nauttii elämästään ja viettää aikaa miehensä kanssa kokaten ja ulkona käyden. Hän alkoi kuitenkin pohtia, miten hän oli päätynyt elämässään pisteeseen, jossa ei omaa läheisiä ystäviä.
– Saan paljon iloa suhteistani kahteen siskooni, ja toinen heistä on ehdottomasti paras ystäväni, ja olen melko omavarainen, minulla on paljon harrastuksia, kuten bloggaus ja vapaaehtoistyöt, Katrina kuvaa.
Katrina uskoo, ettei ole kyennyt ystävystymään, koska on jäänyt lapsuudessaan paitsi joistakin tärkeistä kokemuksista: siskot ovat vanhempia ja muuttivat kotoa jo Katrinan ollessa lapsi. Hän jäikin asumaan ikääntyneempien vanhempiensa kanssa, ja kokee olleensa eristynyt.
– Eristyneisyys nuorella iällä antoi minulle taipumuksen olla varovainen muita ihmisiä kohtaan, olen seurassa hieman kireä. Epäilen, että ihmiset huomaavat tämän ja ehkä se työntää heitä alitajuisesti pois, Katrina kuvailee.
Katrina kertoo, ettei ymmärrys ystävättömyydestä tehnyt häntä varsinaisesti surulliseksi. Kuvituskuva.
"Lakkasimme pitämästä yhteyttä vuosia sitten"
Kouluaikanakaan hänellä ei oikeastaan ollut ystäviä. Suhde bestikseenkin katkesi lopulta.
– Lakkasimme pitämästä yhteyttä vuosia sitten: hän lakkasi vastaamasta kirjeisiini, luulen, että hänen oli liian kiire kasvattaa perhettään samalla, kun itse olin lapsettomana onnellinen, Katrina kuvaa.
– Kun kuka tahansa kaverini tuli raskaaksi, yleensä ajattelin "siinä meni taas yksi ystävyys!" Toki olen iloinen heidän puolestaan, mutta kokemukseni mukaan yhdeksän kymmenestä lapsen saaneesta ystävästä suuntaa katseensa muihin naisiin, joilla on lapsia, ja jättää lapsettoman naisen ulkopuoliseksi.
"Sosiaalinen elämä ei ole sama asia"
Katrina ei koe olevansa antisosiaalinen: hänen sinkkuvuotensa olivat täynnä suhteita ja harrastuksia.
– Mutta sosiaalinen elämä ei ole sama asia kuin se, että omaa läheisiä ystävyyssuhteita, hän muistuttaa.
– En koe yksinäisyyttä, ja olen aina kokenut, että minulla on tarpeeksi. Mutta pelkään, että jään paitsi siitä, mitä ulkoiset todisteet kuvaavat yhdeksi elämän aidoista siunauksista: mahdollisuudesta jakaa ilot ja surut toisten kanssa, Katrina kuvaa.
Aikoo jatkossa yrittää ennemmän
Katrina myöntää, että ystäviä on vanhemmalla iällä vaikeampaa saada.
– Kun koronakaranteeni helpottaa ja loppuu, haluaisin käyttää sen tuomaa vapautta nähdäkseni hieman enemmän vaivaa, Katrina sanoo.
Hän aikoo ottaa uudelleen yhteyttä vanhoihin tuttaviin ja kenties pitää illalliskutsut. Koronan jälkeen hän haluaisi yrittää olla avoimempi, ja yrittää esimerkiksi lähteä ulos enemmän.
– Jos tapaan jonkun uuden ihmisen, jonka kanssa tulen toimeen, tärkeä asia minulle tulee olemaan seuranta: se, että ehdotan kahville, drinkeille tai elokuviin menemistä, siis mihin tahansa tilanteeseen, jossa voimme jutella syvemmällä tasolla.
LUE MYÖS: Millaista korona-aika on masentuneelle? Kolme suomalaista kertoo: "Olen koko ajan hirveän vihainen"
Lue lisää lifestyle-aiheista!
Lähde: Metro.co.uk