Karin Ehrnrooth, kertoo, että kuuluisa kenraali-isä oli kotioloissa hyvinkin moniulotteinen persoona.
Karin Ehrnrooth kuvailee isäänsä, paitsi lempeäksi, äänekkääksi, älykkääksi ja rakastettavaksi, myös epäoikeudenmukaiseksi, äkkipikaiseksi ja kovaksi. Jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnroothilla oli erittäin merkittävä asema yhteiskunnassa. Ja se vaikutti myös perheen yksityiselämään.
– Koko lapsuuden ja nuoruuden oli tunne, että on aika ajoin suurennuslasin alla, ja että moni tunsi, tunnisti tai uskoi tuntevansa minut vanhempieni kautta tai perusteella. Ehkä pitääkseni asioita omana tietonani keksin itselleni rooleja, jotta voisin kehittyä rauhassa.
– Tämä on tietysti paradoksaalista eikä varsinaisesti voi onnistua. Olin isästäni ja hänen saavutuksistaan ylpeä, mutta koska hän oli tavallaan kaikkialla, kaipasin tilaa. Paljon enemmän tilaa kuin minulla oli.
Vahvan isän vaikutus oli jopa tukahduttava.
– Se oli niin vahva, että ensin omaa suuntaa ei tahtonut millään löytyä. Ja nyt kun aikuisena näyttää, että omalla tielläni olen, niin tämä tie jossain määrin muistuttaa minua isäni tavoista kulkea omaa tietään.
Uusin kirja on omaelämäkerrallinen
Ehrnroothien perhepotretti vuodelta 1971. Vasemmalta Karin-Brigitte, Eva, Adolf, Karin ja Hans Adolf. Kuvassa olevan nuoren naisen henkilöllisyys ei ole tiedossa.
Karin Ehrnrooth löysi omaa tilaa muuttamalla jo parikymppisenä Hampuriin, missä hän opiskeli taideaineita kuvataideakatemiassa. Valokuvauksen, piirtämisen ja korusuunnittelun lisäksi hän on kirjoittanut kaksi kirjaa. Ensimmäisen, Isäni oli nuori sotilas, Karin kirjoitti vuonna 2008.
Karin uskoo nyt, että sota vaikutti hänen isäänsä eri tavoin, kuin hän lapsena luuli.
– Haavoja ja haavoittumista ei vain ollut kehossa, isän ruumiissa. Sodan on täytynyt muuttaa häntä ihmisenä. Olin valitettavasti liian epäkypsä ja liian paljon omissa ongelmissani kiinni, jotta olisin voinut todella kysyä tätä häneltä itseltään. Luotin liikaa siihen, mitä hän suostui kertomaan, ehkä kunnioituksesta ja pelosta.
– Olisi pitänyt kysyä suoremmin ja reippaammin. Onhan tyttärillä oikeus kysyä isältään asioita. Ehken uskaltanut kuulla vastauksia.
Viime syksynä hän julkaisi toisen kirjansa. Vinoon varttunut tyttö on omaelämäkerrallinen romaani.
– Tämä kirja alkoi löytää oman hahmonsa ensimmäisen kirjan valmistuttua, koska kirjaan isästäni moni asia ei sopinut tai mahtunut. Kirjassa on tekstejä muun muassa 1970- ja 1980-luvuilta. Olen jo silloin ilmeisesti päättänyt kirjoittaa. Mutten tietoisesti. Olen keräillyt materiaalia vuosien varrella, tehnyt muistiinpanoja ja kirjoittanut päiväkirjaa, Karin kertoo.
Anoreksia vei voimat
Karin painottaa, että hänen uusimmassa kirjassaan kuvattu lapsuus ei ole yksi yhteen hänen oman lapsuutensa kanssa. Kirjailija avautuu kuitenkin monista henkilökohtaisista asioistaan, kuten anoreksiasta, jota hän sairasti vuosia niin pahalaatuisena, että joutui sairaalahoitoon.
"Vuonna 1989 isälle myönnettiin Vapaudenristin suurristi. Samana kesänä minä olin sairaalassa. Kaikista symboleista kyseessä oli juuri risti. Isä sai ristin, ja tytärkään ei ollut kaukana sellaisen saamisesta…", Ehrnrooth kirjoittaa kirjassaan.
Karinin äiti Karin-Birgitte Ehrnrooth oli syntyperäinen kreivitär, joka toimi Hänen Majesteettinsa Tanskan kuningatar Ingridin hovinaisena avioitumiseensa asti.
– Näin paljon ja kohtasin monia hyvin kiinnostavia ihmisiä vanhempieni kautta. Koen, että olin hyvin etuoikeutettu ja että minulla oli monin puolin kaunis ja lämmin lapsuus. Lapsuuteni mahtui suurta onnea ja vapaudentunnetta, mutta myös yksinäisyyttä ja pimeitä hetkiä.
– Jotkut asiat lapsuudessani eivät ehkä olleet sellaisia että ne olisivat olleet hyviä minulle ja persoonalleni. Kaipasin usein seuraa ja koin myös aika ajoin suurta yksinäisyyttä.
Studio55.fi/Piritta Palokangas
Karin kertoi lapsuudestaan viime syksynä.