Keräilyä harrastavan mieli on elämänmyönteinen ja kiinnostunut. Psykologi Pirkko Sammallahden mielestä keräilijän etsimiskäyttäytyminen on hyvän mielen perusjuttu, depression vastakohta.
– Keräilyharrastus voisi jopa toimia masennuslääkkeenä, jos sen vain saisi käyntiin. Ongelmana on kuitenkin, että masentunut ihminen ei ole kiinnostunut mistään eikä välitä mistään. Kiinnostus asioihin kun on keräilijän perusominaisuus, Pirkko Sammallahti kertoo.
Pojat ovat innokkaampia keräilijöitä kuin tytöt. Poikien harrastus jatkuu useammin myös aikuisiälle. Lintuhavaintojen kerääminen on tästä tyypillinen esimerkki. Koska keräily mielletään ensisijaisesti lasten harrastukseksi, saattaa aikuinen keräilijä suhtautua rakkaaseen harrastukseensa hieman häpeillen
− Aikuiset miehet saattavat ajaa satoja kilometrejä nähdäkseen vilauksen jostain linnusta. Innokkaimmat lintuharrastajat eivät kuitenkaan yleensä myönnä olevansa niitä "pahimpia bongareita", toteaa Sammallahti.
Keräily saattaa olla myös merkki sairaudesta
Keräily ei aina ole tervettä. Harrastus on tärkeä erottaa hamstraamisesta ja esimerkiksi maanisesta shoppailusta.
– Ongelmakeräämisen erottaa terveestä harrastuksesta se, että tavaroita haalitaan ilman mitään teemaa. Tyypillinen hamstraaja on dementikko, joka ei halua heittää mitään pois. Ei edes vanhoja sanomalehtiä.
Toisenlainen tyypillinen ongelmakeräilijä on kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä ihminen, joka maniavaiheessa shoppailee tolkuttomasti. Sammallahti kertoo, että kaikki tavarat saattavat tuntua maanikon mielestä haluttavilta.
– Kun tila on ohi, ihmetellään että mitä minä näillä kaikilla tavaroilla teen, hän sanoo.