Tournée, Ranska 2010. Ohjaus: Mathieu Amalric. Käsikirjoitus: Mathieu Amalric, Philippe de Folco. Tuotanto: Laetitia Gonzales, Yael Fogiel. Kuvaus: Christophe Beaucarne. Leikkaus: Annette Dutertre. Pääosissa: Miranda Colclasure, Suzanne Ramsey, Linda Marraccini, Julie Ann Muz, Angela de Lorenzo, Alexander Craven, Mathieu Amalric. Kesto: 111 min.
Rutosti tissitupsuja, naurua ja kyyneliä on luvassa, kun burleskinaiset valtaavat areenan. Ranskalainen näyttelijä-ohjaaja Mathieu Amalric on tehnyt ainutlaatuisen tempauksen: kerännyt joukon oikeita amerikkalaisia New Burlesque -esiintyjiä, lähtenyt heidän kanssaan Ranskan-kiertueelle ja ohjannut siitä dokumenttimaisen fiktion.
Estrogeenia tursuava ryhmä matkaa pitkin Gallian rannikkoa ja tekee pikkukaupunkien tylsistä hotellipahasista omia intohimon valtakuntiaan. Vaikka tarina ja dialogit ovat käsikirjoitettuja, tunnelma on spontaani ja improvisoidun oloinen. Ei ihme, että Amalricia on verrattu amerikkalaiseen realistisen draaman mestariin John Cassavetesiin, ja että hän sai Cannesin elokuvajuhlilla parhaan ohjaajan pystin. Ansioiden lisäksi elokuvassa on myös puutteensa: rakenne haahuilee turhankin hajanaisesti ja amatöörinäytteleminen lipsahtaa paikoin reippaasti yli.
Vuonna 1995 alkunsa saanut uusi burleski -ilmiö on levinnyt hämäriltä pikkuklubeilta yhä suuremmille areenoille, seksuaalivähemmistöjen piireistä laajemman yleisön tietoisuuteen. Viime vuosina Suomeen asti rantautunut uusi burleski on sosiaalista satiiria, musikaalia ja paljasta pintaa yhdistelevä show-muoto, jossa naiset esiintyvät ja pitävät hauskaa itsensä vuoksi, eivät miehille. Siksipä burleskinaiset saavat myös näyttää miltä haluavat, olla laihoja lihavia nuoria ja vanhoja, tatuoinneista ja ruumiillisista poikkeamista puhumattakaan.
Kiertue-elokuvan jenkkitähdet ovat burleskin ammattilaisia, jotka käyttävät kohtauksissa omia numeroitaan. Keskeisimmässä roolissa on Dames in Dis Dress -duon perustaja Mimi Le Meaux, joka ottaa vaikutteensa 50-luvun strippareilta. Kitten on the Keys soittaa pianoa, pitää höyhenistä ja etenkin niiden riisumisesta. Dirty Martinin bravuuri on länsimaisen yhteiskunnan perusteita kyseenalaistava Vapaudenpatsas-numero, Julie Atlas Muz keikkuu burleskin ja uuden tanssin rajoilla ja enkelinkasvoinen Evie Lovelle hätkäyttää film noir -lookillaan. Mukana on silmäniloa myös heteronaiskatsojille: Roky Roulette on maailman ainoa (mies)strippari, joka tekee sen hyppykepillä.
Amalric itse esittää poppoota kuskaavaa manageria Joachim Zandia, joka on uransa pohjalla. Uhkeiden leidien koheltaessa lavoilla ja pukuhuoneissa Zandin rikkinäinen elämäntilanne hahmottuu pala kerrallaan. Kahden pojan huoltajuus on äidillä, velipoika vetää turpaan ja Pariisissa uhkaavat velkojat. Kaikilla elokuvan hahmoilla näyttää olevan arpensa ja taakkansa – mutta onneksi on samppanjaa ja rakkautta. Aidot tunteet sulattavat lopulta kyynisen machonkin.
Mielenkiintoisen paradoksin synnyttää asetelma, jossa naisten seksuaalista vapautumista juhlivaa lava-aktia valvoo sovinistinen kusipää. Zand haukkuu ja väheksyy naisiaan toistuvasti, puhuu näistä kuin piiskattavasta karjalaumasta. Omanlaisensa paradoksi on myös kuvaustavan rujo realistisuus, joka kohtaa esitysten fantastisen, värikkään eskapismin.
Parhaimmillaan yhdistelmä toimii hämmentävällä teholla. Kiertue saa katsojan pohtimaan omia rajoituksiaan, ennakkoluulojaan ja syvään juurtuneita ruumiillisia tabuja, jotka kaipaavat rikkomista.
Teksti: Tuuve Aro