USA 2004. Ohjaus & käsikirjoitus: Quentin Tarantino. Tuotanto: Lawrence Bender, Quentin Tarantino. Kuvaus: Robert Richardson. Leikkaus: Sally Menke. Musiikki: RZA. Pääosissa: Uma Thurman, David Carradine, Michael Madsen, Daryl Hannah, Gordon Liu, Perla Haney-Jardine. Kesto: 140 min.
Viime lokakuun lopulla ensi-iltansa saanut Quentin Tarantinon odotettu Kill Bill Volume 1 jätti karvaan jälkimaun. Syy siihen löytyi leffan loputtomasta väkivaltaisuudesta, minkä tiimellyksessä niin juoni kuin henkilöhahmot jäivät pahasti jalkoihin. Nyt Suomen ensi-iltansa saavan Volume 2:n yleisvaikutelma on kokonaan toinen. Kill Bill Vol 2 on jo itsessään kokonaisempi teos, joka malttaa satsata enemmän sisältöön ja jättää verikekkerit vähemmälle.
Siinä missä ykkönen oli pitkälti Uma Thurmanin yksiulotteinen tour-de-force, paljastuu kakkososa tappaja-Thurmanin ja David "Bill" Carradinen tyylitajuiseksi ja sävykkääksi dialogiksi. Pinnallisuudesta luopumisen puolesta todistaa jo se seikka, että Thurmanin 'kostajamorsian' saa viimein nimen Beatrix Kiddo. Tottahan tässäkin osassa miekka heilahtaa, mutta lahtaaminen ei vaikuta enää itsetarkoitukselliselta. Visuaalinen tyyli on sekin yhtenäisempi kuin ykkösessä, joka ryyditti menoa mm. kovin turhalta tuntuneella anime-jaksolla. .
Ennen kuin Beatrix pääsee lopullisen kohteensa kimppuun, on blondin raivattava tieltään vielä kaksi kätyriä, olutta särpivä Budd (Michael Madsen) ja silmälappuinen Elle Driver (Darryl Hannah). Samaan aikaan ohjaaja tarjoilee yleisölleen ykkösosan tapahtumia entisestään syventäviä detaljeja. Beatrixin ja Billin suhteen laatu paljastuu vähitellen, eikä Tarantino olisi Tarantino ellei sen ytimestä paljastuisi kerrassaan kiehtovia yksityiskohtia.
Herkullisimmillaan Kill Bill Vol 2 on Beatrixin muistellessa opetuslapsimatkaansa Billin mentorin, kung fu -mestari Pai Mein (Gordon Liu) luo. Thurmanin treenaus albiinon liehuparran oppitunneilla on pienimpiä piirtoja myöten loistelias 'honkkaripastissi'. Miljöö, sen värimaailma, teatraaliset liikesarjat ja oudon 'irralliselta' kuulostava vuoropuhelu tukevat huolellista vaikutelmaa. Pai Mein esittäjän (ja elokuvan toimintakohtausten koreografin) Liun puheen dubbauksesta vastaa Tarantino itse!
Kill Bill -kokonaisuuden jälkimmäinen osa huokuu aivan erityisesti sitä rakkautta, mitä ohjaaja-käsikirjoittaja siteeraamiaan toimintaelokuvia kohtaan tuntee. Kiintymys ei tällä kertaa myöskään latistu ainoastaan alan asiantuntijoiden sisäpiirin vitsiksi. Tarantino seurailee esikuviensa jäljillä kuin Beatrix Pai Meitä punahehkuisessa siluettijaksossa - hartaan lämpimällä kunnioituksella.
Siinä missä Kill Bill Volume 1 jäi puolitiehen myös tarinankertomisessa, Volume 2 korjaa koko potin. Katsojan odotus palkitaan ylenpalttisesti. Jälkikäteen ajateltuna ykkösosa vaikuttaa enää pelkältä sabluunalta, jonka kautta legendaa nautiskellen lihotetaan. Tarantino todistaa erehtymättömän tyylinsä annostelemalla kamppailukohtausten ja väkivallan määrää. Loppua kohden toiminta sammuu lähes kokonaan, se siirtyy kokonaan toiselle, 'henkistyneemmälle' tasolle. Tämän ratkaisun myötä Kill Bill viimeistään lunastaa itsensä.
Loppulause kannattaa omistaa elokuvakaksikon maalitaululle, Billille, itselleen. Kill Bill Volume 2 saattaa hyvinkin tehdä David Carradinelle saman minkä Pulp Fiction teki John Travoltalle - palauttaa eilispäivän suosikin takaisin huipulle. 68-vuotias Carradine kaataa pääpahis-Billin rooliin koko ryppyisen karismansa, minkä rinnalla jopa Thurman hetkittäin kalpenee. Se, että Tarantino valitsi nimiosaan juuri Carradinen, on tuskin vahinko; esittihän veteraaninäyttelijä jo 1970-luvun alussa pääroolia tv-sarjasuosikissa Kung Fu, joka kertoi budotaitoisen Shaolin-munkin seikkailuista Amerikan Lännessä. Tuolloin Carradine syrjäytti roolivalinnassa itsensä Bruce Leen.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Columbia TriStar Nordisk Film Distributors Oy