Vuoden 1990 EM-kisojen kovat suomalaisodotukset miesten keihäässä vesittyivät sateen viivästyttämässä finaalissa, kirjoittaa Pasi Rein Docendo Oy:n kustantamassa kirjassa Kaaret ja tarinat, keihäsmestarit Nevalasta Ruuskaseen.
Kimmo Kinnusen ja Seppo Rädyn harteille oli ladottu suuret odotukset Splitin EM-kisoihin. Toisiin arvokisoihinsa valmistautunut Kinnunen oli heittänyt uransa pisimmän harjoitusheiton, 88 metriä, muutama viikko ennen kisoja. Räty puolestaan oli edellisvuosien maailmanmestari (Rooma 1987) sekä olympiapronssimitalisti (Soul 1988).
Kroatiassa mikään ei kuitenkaan onnistunut.
- Ensin hissi simahti hotellilla ja jäin puoleksi tunniksi jumiin. Sitten nilkan teippaus meni liian tiukalle. Olin niin täpinöissä, että tajusin sen vasta viidennellä kierroksella, Kinnunen muistelee kirjassa.
Keihäsfinaalissa jalka puudutettuna heittänyt Räty oli lopulta parempana suomalaisena viides reilulla 82 metrin heitolla. Kinnunen puolestaan joutui tyytymään viimeiseen pistesijaan tasan 79 metrin tuloksella.
- Se oli meille molemmille kova pettymys. Taisi olla ainoa kerta, kun joimme molemmat päättäjäisissä viinaa. Kiersimme tarjoilupöytien välissä rinkiä 5-6 kertaa. Ainut kerta arvokisoissa, kun on vedetty Pohjanmaan kautta nakit silmille, seuraavana vuonna maailmanmestaruutta juhlinut Kinnunen kertoo.
Kinnusen jälkeen toiseksi Tokion MM-kisoissa 1991 sijoittunut Räty ei antanut haastattelua kirjaa varten.