Yhdysvaltalaisen thrash metal -yhtye Anthraxin perustajajäsen ja kitaristi Scott Ianin muistelmat ovat paitsi hauskaa, myös hurjaa luettavaa.
Thrash metal -yhtye Anthraxin Scott Ianin omaelämäkerta Minä ja Anthrax (Like) julkaistaan ensi viikolla. Ian saapuu Suomeen vierailulle, ja hän on yksi Aalto-yliopiston Heavy Metal Conferencen puhujista.
Suorapuheinen kirja valottaa bändin tapahtumarikasta taivalta monin tavoin. Ian kirjoittaa teoksessa myös sekoiluista, joita bändi ja sen crew harrastivat hotelleissa ja rundeilla. Häröilylle on omistettu kirjassa oma kappaleensa Sekoilun ytimessä.
”Mitä suositumpia meistä tuli, sitä hölmömmiksi muutuimme. Yksikään hotelli ei ollut turvassa kepposiltamme ja käytännön piloiltamme.”
”Perspektiivi katoaa helposti, kun on 23–24-vuotias ja matkustaa ympäriinsä luksusbussilla ja hölmöilee.”
Bändiläiset harrastivat piraattihyökkäyksiksi kutsumiaan kepposia, joiden takia lopulta koko hotellihuone lainehti vedestä. Lopulta vesi ei enää riittänyt aseena taistelussa, vaan Ian turvautui järeämpiin aseisiin.
”Sain silti vedet niskaani, joten annoin kusipommien lentää. Se oli ällöttävää mutta helvetin hauskaa. Mutta mikä oli seuraava taso, kun kusiammukset oli otettu mukaan taisteluun? Paska tietysti! Heittelimme ulostetta kuin apinat eläintarhassa."
”Joskus olimme hieman ovelampia. Eräs pila oli mennä jonkun huoneeseen, kun hän oli poissa ja paskantaa roskakoriin. Sitten roskis täytettiin kuumalla vedellä ja lämmitys laitettiin täysille.”
Kitaristin mukaan jokainen joutui pilan uhriksi jossain vaiheessa. Seurauksena oli, että kaikki huoneessa olleet vaatteet ja tavarat piti heittää menemään niihin tarttuneen hajun takia.
”Emme tekisi sellaista enää mutta silloin emme miettineet, että matalapalkkaisen, ahkeran siivoojan tai talonmiehen täytyi siivota jättämämme sotku. Emme välittäneet mistään.”
"Teimme myös temppuja, joista kukaan ei hyötynyt. Paskansimme wc-pöntön vesisäiliöön tai patjan ja sängynpohjan väliin. Millainen ihminen tekee sellaista? Se on kamalaa. Emme valitettavasti olleet koskaan todistamassa, kuinka käsityömme hedelmiin suhtauduttiin. Saatoimme vain kuvitella seuraukset. Lisäksi rikoimme lamppuja ja ikkunoita sekä hakkasimme reikiä seiniin. Miksi? Siksi."