Kirjaväite: Hjallis Harkimo varasti idean Hartwall Areenasta: ”Mä olen päättänyt lähteä viemään tätä projektia eteenpäin!”

Harkimo – Tarina likaisesta Harrystä (Otava) kertoo Harkimon koko tarinan ilman, että häntä itseään olisi haastateltu kirjaan. Uutuusteokseen on kuitenkin käytetty muita lähteitä ja haastateltu kirjoittaja Lempisen mukaan noin sataa ihmistä.

LUE MYÖS: Uutuuskirja: Hjallis Harkimo kävi trendiyökerhossa HIFK-legendan kimppuun: ”Sinäkin saatana yrität tuhota hankkeeni!”

Teoksessa kerrotaan, miten Harkimo nappasi liikemies Veikko M. Vuorisen idean Hartwall Areenasta (nykyisin Hartwall Arena) itselleen.

Harkimon juristina toiminut Juha Rantasila oli pyytänyt Vuorista laatimaan luonnostelman monitoimiareenasta paperille keväällä 1994. Alun perin areena oli tarkoitus sijoittaa Helsingin ja Espoon rajalle Vermoon. Työnimenä oli Helsingin Sanomat Areena.

Alkuperäiseen projektiryhmään kuuluivat Vuorisen ja Rantasilan lisäksi liikuntaneuvoston puheenjohtaja Anssi Rauramo ja Harkimo.

Toiseen palaveriin Harkimo kutsui koolle ryhmän – paitsi Vuorisen. Rantasila oli ollut ymmällään tilanteesta.

– Mä olen nyt päättänyt lähteä viemään tätä projektia eteenpäin, Harkimo ilmoitti kirjan mukaan puhelimessa.

Vuorinen tunsi olonsa petetyksi.

– Puukoniskuja Vuorinen tunsi selässään myös, kun Harkimo puhui Hartwall Areenan avajaistilaisuudessa hallipiirustusten piirtämisestä paperille. Ne sanat viilsivät kaikkein syvimmältä, Lempinen kuvailee kirjassa.

Vuorinen kertoo kirjassa, että jostain syystä Harkimo päätti pelata hänet ulos.

– Hjallis vaikutti omineen sen yhteisen projektimme omiin nimiinsä ja esiintyi sittemmin julkisuudessa idean isänä.

– En tänä päivänä tiedä syytä siihen. Siinä hetkessä ratkaisu tuntui pahalta ja epäreilulta, mutta aina nopeasti asia jäi taka-alalle.

Kummolan suhteet auttoivat

Areenan lopulliseksi sijoituspaikaksi valikoitui kuitenkin Helsingin Pasila. Hallin piti valmistua vuoden 1997 MM-kisoihin, mutta Harkimolle tuli kiire, ja koko hanke oli kariutua.

Pääministeri Paavo Lipponen ilmoitti lokakuussa 1995, että valtio ei tukisikaan areenaa 20 miljoonalla markalla, koska hän piti rahoituspohjaa epärealistisena.

Apuun tuli kuitenkin kulttuuriministeri Claes Andersson, joka lupasi 65 miljoonan lainan, jos myyntiehdot täyttyvät. Kevääseen 1996 mennessä piti olla aitiokapasiteetista myytynä 95 prosenttia ja klubituoleista 75 prosenttia.

Harkimon hyvä ystävä Kalervo Kummola tuli apuun, kun korkeimman hallinto-oikeuden kaavavalituksen käsittelyä piti nopeuttaa. Kummola tunsi yhden KHO:n jäsenen, mikä auttoi siihen, että valitukset käsiteltiin ennätysnopeasti helmikuussa 1996.

Ongelmia oli vielä lisääkin, kun opetus- ja kulttuuriministeriön ehdot näyttivät olevan liian kovia vielä määräajan lopussa. Harkimon tarvitsi myydä vielä aitioita ja klubituoleja 20 miljoonalla markalla.

Apuun tuli viime hetkellä kiinteistömoguli Pekka Salonoja. Harkimo ja Rantasila esittivät esittelyn jälkeen toiveensa.

– No, ainahan multa yksi 20 miljoonaa markkaa kassasta löytyy, Salonoja heitti.

Näin areenahanke pelastui ja Hartwall Areena valmistui kevään 1997 kotikisoihin.

Marko Lempisen teos Harkimo – Tarina likaisesta Harrysta julkaistaan torstaina.