Kirkkoherra tunsi Virtain surmaperheen henkilökohtaisesti – yksi kysymys toistuu uudelleen ja uudelleen: "Miksi?"

Tavallisen näköisen maalaiskodin lumisen maiseman tahrasi veri ja kauhu, kun vain 6 500 asukkaan paikkakunnalla paljastui torstaina kauhea perhesurma.

Tämänhetkisten tietojen mukaan perheenisän epäillään surmanneen äidin ja vahingoittaneen lastaan. Rikoksesta epäilty isä on myös kuollut.

MTV Uutisten haastattelema Virtain seurakunnan vs. kirkkoherra Jukka Taskinen tunsi henkilökohtaisesti tragedian keskellä olleen perheen. Murhenäytelmä tuli hänelle täysin yllätyksenä.

– He olivat seurakunnan toiminnassa mukana. Tuttu perhe. Se tulee lähelle, silloin se on sitä kipeämpi asia, Taskinen toteaa.

"Yhdessä me pärjäämme"

Taskinen kuvailee, että hänen mielensä pysähtyi, kun uutinen tragediasta saavutti hänet.

– Kyse on rakkaista seurakuntalaisista. Eihän sille sanoja löydy. Joutuu vain sen oman kivun ja seurakuntalaisten kivun kanssa elämään. Mutta samalla katsomaan eteenpäin, ja ylläpitämään toivon näkökulmaa omalta osaltaan, Taskinen huokaa.

– Yhdessä me pärjäämme. Pidetään huolta toinen toisistamme. Ei meillä ole muuta konstia kuin pitää huolta ja olla herkällä korvalla, mitä toiselle kuuluu, miten voi ja jaksaa. (Pitää) osoittaa lähimmäisen rakkautta, kirkkoherra toteaa.

Korona vaikeuttaa surutyötä

Tragedia sattui keskelle korona-aikaa. Tapaamiset ja tavalliset seurakunnan rutiinit ovat tämän vuoksi olleet rajoitetumpia. Apuun ovat tulleet sosiaalisen median kanavat ja erilaiset yhteydenpitokanavat.

– Juuri silloin kun tarvittaisiin kasvokkain olemista, halaamista, kättelemistä ja koskettamista, sitä ei voida tehdä. Tässä sitä kipeimmin tajuaa, mitä korona-aika tekee yhdessä elämiseen, kirkkoherra harmittelee.

Taskinen näkee, että kirkolla on tärkeä paikka yhteisössä surun keskellä.

– Nyt ollaan surumatkassa vasta alkumetreillä. Tämän asian äärellä ollaan vielä pitkään tulevaisuuteen, kirkkoherra toteaa.

Lue myös: MTV Uutiset Virtain rikospaikalla: Naapuri näki, kuinka tienvarsi täyttyi poliiseista – poliisi tutkii henkirikosta

"Miksi?"

Taskinen haluaa myös muistuttaa surun eri muodoista.

– Suru on sellainen, että eri ihmiset kokevat sen eri tavalla. On hiljaista surua, sitä miettii omassa mielessään. Pitää kunnioittaa jokaisen tapaa käydä surua läpi. Olla käytettävissä, olla läsnä ja samalla aina kuunnella sitä, miten kukin kokee näitä asioita, Taskinen toteaa.

Monien mielessä on kysymys, miksi näin tapahtui?

– Miksi-kysymys toistuu uudelleen ja uudelleen. Kenenkään ei pidä antaa liian nopeita vastauksia (teon) syylle, vaan pitää olla valmis kuuntelemaan. Seurakunnan työntekijän ydintehtävä on kuunnella tässä tilanteessa.

"Ei viinamäen mies"

MTV Uutisten toimittaja Jari Heikkilä tapasi tänään Liedenpohjalla vanhan pariskunnan, joka oli tuntenut perhesurmasta epäillyn miehen lapsuudesta asti.

Pariskunta kertoi, etteivät he pysty uskomaan tapahtumaa todeksi. Pariskunta kuvaili miestä rauhalliseksi ihmiseksi, eikä "viinamäen mieheksi".

Kaupungille tulvii kysymyksiä

Virtain kaupunginjohtaja Juha Viitasaari kertoo MTV Uutisille, että kaupungissa on aloitettu runsaasti erilaisia kriisityön muotoja. Tilannetta käytiin läpi esimerkiksi oppilaiden kanssa heti perjantaina. Kaupunginjohtaja ei tuntenut perhettä henkilökohtaisesti.

– Olen saanut pikkuhiljaa tietää kyläläisten ja muista keskusteluista, minkä tyyppisestä perheestä on kysymys. Oikeastaan se järkytys vain kasvaa, kun saa sen tiedon, millainen osa yhteisöä tässä on menetetty, Viitasaari sanoo.

Kaupunginjohtaja kertoo haastattelussa, että ihmiset ovat kuvailleet perhettä lämpimin ja positiivisin ajatuksin.

– Se on oikeastaan lisännyt sitä järkytystä, minkä tämä aiheuttaa ja sitä kysymystä, miksi tällaista käy. Oikeastaan mistään sitä vastausta ei saa. Sitä ei ole tiedossa, eikä meilläkään ole tiedossa, mikä tällaisen on aiheuttanut. Ihmiset toivovat sitä vastausta, mutta se tekee tästä luonnollisesta surutyöstä entistä vaikeampaa, Viitasaari sanoo.

Lue myös: Isän epäillään surmanneen äidin ja haavoittaneen lasta – Virroilla hiljennyttiin muistamaan tragediaa: "Onko meillä sanoja tässä suruhetkessä?"