Uutuuskirjassaan valtiotieteiden maisteri Juho Ovaska piirtää mielenkiintoisen kehityskaaren Mauno Koiviston suhtautumisesta Neuvostoliittoon.
– Nuorena rintamasotilaana Koivisto oli hyvin Neuvostoliiton vastainen ja epäili, ettei siihen voi missään nimessä luottaa. Vuosien varrella hänen ajattelutapansa muuttui. Ensin oli lievempi vaihe, jolloin Koivisto ajatteli, ettei idästä uhkaakaan mikään vaara. Jossain vaiheessa hänen ajattelunsa kääntyi siihen, että venäläisten kanssa voi tehdä menestyksellisesti yhteistyötä.
Vielä yöpakkaskauden aikaan syksyllä 1958 Koivisto otti Ylioppilaslehdessä ärhäkkäästi kantaa Neuvostoliiton puuttumiseen Suomen hallituksen kokoonpanoon.
– Hän kirjoitti, että pitäisi sopia selvät säännöt siitä, mitkä ovat Suomen sisäisiä asioita ja mitkä taas eivät.
Tilanne muuttui seuraavana vuonna. Alkukesältä 1959 Koivistolla on Ovaskan mukaan kalenterimerkintä "Neuvostoliiton suurlähetystö". Koivisto oli myös käynyt Neuvostoliiton-matkalla autoturistina Helsingistä Moskovaan ja takaisin.
– Lisäksi Koivisto on ilmeisesti käynyt syksyllä 1959 keskusteluja (SDP:n puheenjohtajan) Väinö Tannerin kanssa ja kertonut tälle, ettei idästä uhkaa mikään vaara.
1:40
Tshekkoslovakian miehitys järkytys
Toinen merkittävä tapahtuma Koiviston uralla oli vuoden 1968 Tshekkoslovakian miehitys. Se oli pääministerinä tuolloin toimineelle Koivistolle suuri järkytys.
– Hän teki uudelleenarvioinnin senhetkisestä tilanteesta. Pahimmat pelot realisoituivat, kun Neuvostoliitto miehitti Tshekkoslovakian.
Tshekkoslovakian tapahtumien jälkeen Koiviston ajattelu siirtyi Ovaskan mukaan piirun verran inhorealistisempaan suuntaan. Koivisto katsoi, että Suomen pitää noudattaa ystävyyspolitiikkaa ja rauhanomaista yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, jotta se ei edes painostuskeinona vilauttelisi uhkausta Tshekkoslovakian kaltaisista tapahtumista.
– Ystävyyspolitiikka ja rauhanomainen yhteistyö olivat Koivistolle ykkösvaihtoehto aivan kuten Kekkoselle, Ovaska sanoo.
2:14
