Niin sanotun ”Länsi-Memphisin kolmikon” tarinaan mahtuu saatananpalvontasyytöksiä, mediajulkisuutta kuin myös äkkinäisiä käänteitä.
Noin 8-vuotiaat Stevie Branch, Christopher Byers ja Michael Moore katosivat Arkansasissa, Yhdysvaltain eteläosassa 5. toukokuuta vuonna 1993. Viranomaiset aloittivat laajat etsinnät heti seuraavana päivänä.
Poikien ruumiit löydettiin samana iltana ojasta. Ruumiit oli riisuttu alasti ja poikien raajat oli sidottu heidän omilla kengännauhoillaan.
Ruumiista löydettiin useita ruhjeita, ja kaksi pojista näytti kuolleen hukkumalla.
Tunnustus murhista ja tuomiot
Poliisin tutkinnassa epäillyiksi karsiutui kolme nuorta miestä. Damien Echols, Jason Baldwin ja Jessie Misskelley Jr.. He olivat iältään 16-18-vuotiaita paikallisia.
Heistä Echols ja Misskelley olivat koulupudokkaita, joista jälkimmäisellä oli mainetta tappelupukarina. Lisäksi Echols tunnettiin paikallisena outolintuna, jonka kerrottiin harjoittavan uuspakanallista wicca-uskontoa.
Kolmikosta Misskelley pidätettiin 3. kesäkuuta vuonna 1993. Hän tunnusti syyllisyytensä murhiin 12 tuntia pidätyksen jälkeen.
Kuulusteluissa hän nimesi Echolsin ja Baldwinin rikoskumppaneikseen, minkä seurauksena myös heidät pidätettiin.
Syyttäjän mukaan murhat olivat olleet osa saatananpalvontamenoja. Misskelley ja Baldwin tuomittiin elinkautiseen murhista, kun taas Echols sai kuolemantuomion. Tuomiota ei kuitenkaan pantu täytäntöön.
Kritiikkiä ja puolestapuhujia
Oikeudenkäyntiä seuranneina vuosina spekulaatiot kolmikon syyttömyydestä heräsivät.
Median mukaan murhatutkimukset oli suoritettu kyseenalaisin menetelmin, eikä tuomittuja vastaan ollut konkreettisia todisteita.
Esimerkiksi Misskelley peruutti myöhemmin tunnustuksensa. Lisäksi tunnustuksessa oli paikallisen sanomalehden mukaan lukuisia asiavirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia.
Oikeuden pöytäkirjoista käy lisäksi ilmi, että Misskelleyn AÖ oli hänen mukaansa vain 72, mikä olisi riittänyt tunnustuksen mitätöimiseen.
Ensimmäinen tapausta kriittisesti käsitellyt dokumenttielokuva esitettiin televisiossa HBO-kanavalla kesäkuussa 1996. Väitettiin, että Yhdysvalloissa 80-luvulla laajalle levinnyt saatananpalvontahysteria, ”satanic panic”, oli vaikuttanut kolmikon tuomitsemiseen.
Miesten puolestapuhujiin liittyi suuri joukko julkisuuden henkilöitä ja aktivisteja. Heidän oikeudenkäyntikulujensa kattamiseksi äänitettiin jopa kaksi hyväntekeväisyysalbumia.
Uusia johtolankoja
Vuonna 2007 tehtiin joukko uusia DNA-testejä rikospaikalta löytyneistä todistuskappaleista. Yksikään näyte ei täsmännyt murhasta tuomittuun kolmikkoon.
Sen sijaan poikien sitomiseen käytetyistä kengännauhoista löytyi DNA:ta, joka sopi yhden pojista isäpuolen, Terry Hobbsin kanssa.
Toinen rikospaikalta löydetty näyte kuului puolestaan miehen ystävälle, David Jacobylle.
Sekä Hobbs että Jacoby ovat kiistäneet osallisuutensa murhiin, eikä heitä ole pidätetty tai syytetty rikoksista.
Kolmikon vapautus
Vuonna 2010 murhasta tuomitulle kolmikolle järjestettiin uusi kuulemistilaisuus. Asianajajat vetosivat viimeisimpiin DNA-testeihin, jotka eivät osoittaneet miesten kytköstä murhiin.
Miehille tarjottiin mahdollisuus vedota syyttömyyteensä, jos he silti tunnustaisivat, että olemassa olevan aineiston perusteella heidät voitaisiin tuomita.
Kolmikko vapautettiin 19. elokuuta 2011, 16 vuoden vankilatuomion jälkeen. Echols on kirjoittanut tapauksesta myöhemmin kolme kirjaa, kun taas Baldwin on toiminut perusteetta tuomittujen hyväntekeväisyysjärjestössä.
Kolmikosta vain Misskelley on palannut kotiseuduilleen ja pitää nykyisin matalaa profiilia.
Murhiin liitetty Terry Hobbs kertoi paikalliselle tv-kanavalle vuonna 2019, että pitää kolmikkoa edelleen syyllisinä rikokseen.
Uusia pidätyksiä tapauksessa ei ole tehty.
Lähde: Oxygen.com