The Three Musketeers, Saksa/Ranska/Britannia/Yhdysvallat 2011. Ohjaus: Paul W. S. Anderson. Käsikirjoitus: Andrew Davies, Alex Litvak (perustuu Alexandre Dumasin romaaniin). Kuvaus: Glen MacPherson. Leikkaus: Alexander Berner. Musiikki: Paul Haslinger. Pääosissa: Logan Lerman, Matthew Macfadyen, Milla Jovovitch, Luke Evans, Ray Stevenson, Orlando Bloom, Mads Mikkelsen, Christoph Waltz. Kesto: 110 min.
”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” kajahtaa ties monennenko kerran Paul W.S. Andersonin 3D-spektaakkelissa Kolme muskettisoturia. Ehkäpä joka vuosikymmen tarvitsee omat muskettisoturinsa.
Viimeisin tunnettu mainstream-versio on vuodelta 1993, jolloin Stephen Herekin ohjaaman seikkailun sankareina elvistelivät Kiefer Sutherland, Charlie Sheen ja Chris O’Donnell. Siinä missä Sheenin ja kumppaneiden päivitys oli Bratpack-vetoinen veijaritarina, Resident Evil -ohjaajan uutuus tapailee Karibian merirosvojen yliampuvaa otetta.
Elokuvan ytimenä on tuttu tarina kolmesta potkut saaneesta muskettisoturista nimeltä Athos (Matthew Macfadyen), Porthos (Ray Stevenson) ja Aramis (Luke Evans). Löydettyään hengenheimolaisen kiihkeästä maalaisnuorukaisesta, D’Artagnanista (Logan Lerman), konkarit ja alokas päättävät nousta vastarintaan kavalan kardinaali Richelieun (Christoph Waltz) juonitteluja vastaan.
Richelieu on häikäilemätön peluri, joka hamuaa Ranskan kruunua viettelevän Mylady de Winterin (Milla Jovovich) avustuksella. Mylady ei kuitenkaan ole mikä tahansa pelinappula vaan ovela kaksoisagentti, joka lyöttäytyy tarpeen vaatiessa yhteen kieron engelsmannin, Buckinghamin (Orlando Bloom) kanssa. Myös muskettisoturit tuntevat kauniin Myladyn, mikä tekee miekkamiesten tehtävästä entistä vaarallisemman.
Andersonin Muskettisoturit on ehta koko perheen popcorn-elokuva, joka ei epäröi taivuttaa tarinaklassikkoa omien tarkoitusperiensä mukaan. Muskettisotureiden uudessa tulemisessa on vauhdikasta huvipuistomaisuutta aina teeman käsittelyn pinnallisuutta myöten.
3D:llä ryyditetty CGI on tämän seikkailun todellinen tähti, siitä ei ole epäilystäkään. Visuaalisesti kaikki näyttääkin moitteettomalta, jopa komealta. Laivat lentävät, ja yksilösuorituksissa on lähes etäännyttävää supersankarimaisuutta.
Anakronistisuus pistää paikoin ikävästi silmään. Näyttelijät pyristelevät ohuissa rooleissaan urheasti, mistä kiitokset kuuluvat etenkin Matthew Macfadyenin surumieliselle Athokselle ja Ray Stevensonin juurevalle Porthokselle. Logan Lermanin kuumakalle D’Artagnan on sen sijaan harmittavan vaisu ilmestys.
Andersonin Muskettisoturit ei suinkaan ole Dumas-elokuvakaanonin pohjasakkaa vaan rehellisesti arvioituna sellaista kelpoa keskitasoa. Jatko-osa taitaa muuten olla jo valmisteilla – siihen seikkailun omaperäinen loppuratkaisu ainakin viittaa.
Teksti: Outi Heiskanen