Valmistusvuosi 1960, tuotanto Suomen Filmiteollisuus/Finnkino. Ohjaus Matti Kassila, kuvaformaatti 4:3, ääni mono, kesto 103 min
Mika Waltarin kolmesta Komisario Palmu –kirjasta paras oli vuonna 1940 ilmestynyt Komisario Palmun erehdys, joka seurasi suuren suosion saanutta kirjaa Kuka murhasi rouva Skrofin. Erehdys filmattiin kolmesta romaanista ensimmäisenä vuonna 1960, ja elokuvan huikea menestys innoitti kolmen jatko-osan tekoon. Nämä jatko-osat julkaistiin dvd:nä puolisentoista vuotta sitten.
Palmu (Joel Rinne) kutsutaan tutkimaan upporikkaan seurapiirihulttio Bruno Rygseckin (Jussi Jurkka) kuolemaa. Hukkumiskuolema uima-altaaseen vaikuttaa onnettomuudelta, mutta oudot olosuhteet ja eräs sähkönappula saavat Palmun epäilemään murhaa. Kun vielä Brunon vaimo (Aino Mantsas) nauttii lasillisen myrkytettyä absinttia, tarvitaan Palmun viileätä päättelykykyä ja ajoittain kuohuvaa temperamenttia kaksoismurhan selvittämiseksi.
Murhaajan löytymistä vaikeuttaa se, että murhien aikaan olivat paikalla niin Brunon kiero täti Amalia Rygseck (hurja Saara Ranin), serkut Aimo (Pentti Siimes) ja Airi (Elina Salo) Rykämö kuin jälkimmäisen tosikkosulhanen insinööri Vaarakin (Matti Oravisto). Kun kellarista löytyy vielä yllättäen neiti Vanteen (Elina Pohjanpalo) ja kirjailija Laihosen (Leo Riuttu) kuherteleva pariskunta on Palmulla tavallista enemmän epäiltyjä ringissä. Leo Jokelan ja Matti Raninin näyttelemät apulaiset tekevät parhaansa, jotta sekavasta vyyhdestä löytyisi edes jokin johtolanka.
Ohjaaja Matti Kassila on ollut hyvin haasteellisen tehtävän edessä yrittäessään kääntää monitasoista romaania elokuvamuotoon. Murhan taustalla olevat tapahtumat aukeavat kirjan lukijoille pikku hiljaa, ja ilkikurinen kirjailija tuntuu nauttivan siitä, että välillä lukija on tapahtumista aivan pihalla. Suurin ongelma on se, että kirjassa on liikaa yksityiskohtia elokuvaan ahdettavaksi. Elokuvassa on pari kohtausten välistä siirtymää, joista selvästi puuttuu niitä yhdistävä kohtaus, aivan kuin ylipitkäksi venähtäneestä elokuvasta olisi saksilla pätkäisty palasia pois ilman korjaavia aasinsiltoja. Pahin puute liittyy elokuvan nimeen, elokuva ei missään vaiheessa kerro, mikä se Komisario Palmun erehdys oikein on.
Elokuvan hyvät puolet ovat kuitenkin paljon painavampia kuin sen puutteet. 30-lukulainen ajankuva on herttaista, ja pelottavat kohtaukset on onnistuttu tekemään aidosti pelottaviksi synkillä kuvakulmilla ja arvoituksellisella musiikilla. Waltarin alkuperäisromaanin ilkikurisuus ja huumori on siirretty taitavasti elokuvaan, ja kautta linjan erinomaiset näyttelijäsuoritukset pitävät huolen siitä, että katsoja on koko ajan varpaillaan. Elokuva ei ole aivan yhtä viimeistelty ja virheetön kuin sitä seurannut Kaasua, Komisario Palmu, mutta suomalaisen rikoselokuvan ja komedian merkkiteos se on ehdottomasti.
Vuonna 2003 dvd:llä julkaistut muut Komisario Palmu –elokuvat oli entisöity upeasti ja niiden kumppaneiksi oli kerätty Ylen arkistoista mielenkiintosta lisämateriaalia. Nyt julkaistu Erehdys ei ole saanut samanlaista käsittelyä. Kuvanlaatu on ihan kohtalainen mutta ei lähelläkään sitä tasoa, mistä aiempien palmujulkaisujen kohdalla sai nauttia. Lisämateriaaliakaan ei levyssä ole lainkaan, jos ruotsinkielistä tekstitystä ei lasketa sellaiseksi. Suomen pienet markkinat huomioonottaen olisikin ollut turha toivoa Kassilan, Siimeksen ja Salon tähdittämää kommenttiraitaa…
Tällaisenaankin Komisario Palmun erehdys on ostamisen arvoinen dvd. Neljän dvd:n Komisario Palmu sarja on nyt täydellinen.
teksti: Mikko Suhonen