Kävin kuun alussa kahdessa pitkässä jonossa. Toinen niistä oli alkutalven ilmiö, toinen sen sijaan jo yli 20-vuotias hyvinvointivaltion epäonnistumisen symboli.
Vuoden lopussa uutisoitiin, että Amos Rexiin riittää kävijöitä parituhatta päivässä. Sisäänpääsylippu on 18 euroa.
Myllypuron ruokajakelussa käyntimäärä olisi paljon tuota enemmän, mutta henkilökunta päätti lisätä jakopäivien määrää kahdesta viiteen viikossa, jotta kylmässä ei tarvitsisi olla niin pitkään.
Nyt viikon isoimpina päivinä määrä on 1 600–1 800 ihmistä. Osalla heistä ei välttämättä ole kahdeksaatoista euroa.
Selvitin eri kaupunkien ruoka-avun tilaa. Asiakaskäynnit ovat kasvussa, raportoitiin Helsingistä, Espoosta, Vantaalta, Turusta, Tampereeltakin.
Vuonna 2016 Myllypurossa käyntimäärä ylitti 100 000, vuonna 2018 asiakaskäyntejä oli 264 000. Hurstilla viime vuonna jonotti yli 300 000 kävijää.
Turussa kerrotaan 15 prosentin vuosikasvusta – asiakaskontakteja noin 187 000 kappaletta.
– Jatkuva kasvu alalla, jota ei tulisi olla ollenkaan olemassa, ei tietenkään ole ollenkaan hyvä asia, tiivistää Operaatio Ruokakassin toiminnanjohtaja Jari Niemelä.
