Jokereiden häviäminen KHL:ssä Riian Dinamolle 6-5 hallitsi urheiluotsikoita lauantaina. Kun ottelua johdettiin 5-0 ja vastassa oli läntisen konferenssin jumbo, tappio tuntui luonnollisesti tavallistakin karvaammalta.
Se oli kuitenkin vielä pientä. Kaikkien jokeriromahdusten äiti nähtiin jo 32 vuotta sitten.
Jokerit ja Helsingin IFK kohtasivat SM-liigan ensimmäisessä ja näillä näkymin viimeisessä "Stadin finaalissa". Tapahtuneesta teki erityisen se, että nähtiin sulaminen sulamisen sisällä: Jokerit menetti 2-0-johdon niin otteluvoitoissa kuin ratkaisufinaalissa.
Jälleen kerran varmaksi karsijaksi tuomittu Jokerit hämmästytti kaikki kaudella 1982-1983. Reino "Pappa" Ruotsalaisen johdolla pelattiin nuorekasta, juonikasta ja yllätyksekästä jääkiekkoa. Jokerit voitti runkosarjan, selvisi suoraan välieriin ja Tapparan kaadettuaan finaaliin.
Jokerit hoiteli kaksi ensimmäistä finaalia HIFK:ta vastaan 4-3 ja 7-4. Mestaruuden varmistumista odotettiin kolmannessa ottelussa. Mutta silloin se alkoi. HIFK voitti 6-5 ja neljännen ottelun jo helposti 5-2.
Jokerit oli uudestaan kultamitalin syrjässä kiinni viidennessä ja ratkaisevassa finaalissa. A-junnujen kauden päätyttyä suoraan SM-liigan finaaliin nostettu Paul Högbacka kuitenkin kavensi tilanteeksi 2-1 toisessa erässä. Kolmannessa erässä Jokereiden Sakari Petäjäaho otti kahden minuutin käytösrangaistuksen. Jäähyä ei ehtinyt kulua kuin hetki, kun nykyisen Ässät-valmentajan Rocky Rautakallion lämäri puhui tilanteen tasoihin.
Sitten seurasi hetki, jonka varsinkin varttuneemmat jääkiekon seuraajat muistavat kuin eilisen. HIFK-puolustaja Pertti "Pepe" Lehtonen viskasi puolihuolimattomasti rystyltä kohti jokerimaalia, ja loistavan kauden pelannut Rauli Sohlman hörppäsi: ottelu ja finaalisarja tähtipaidoille 3-2.
Dinamo-tappio tuli runkosarjaottelussa, ja harva sitä muistelee enää viikon kuluttua. Mutta Stadin finaali keväällä 1983; se pysyy etenkin paikalla olleiden sydämissä ikuisesti – halusi sitä tai ei.