Eilinen kaasuräjähdys Pariisissa sattui aivan MTV:n kirjeenvaihtajan, Helena Petäistön kodin vieressä. Tapaus säikäytti, ja sai Petäistön pohtimaan myös kaasun turvallisuutta Pariisin kaltaisissa suurkaupungissa.
***
Nyt se tapahtui, mitä olen aina pelännyt! Muttei onneksi siinä talossa, missä itse asun - mutta niin lähellä kuitenkin, että se säikäytti kunnolla!
Seisoin makuuhuoneessa, kun yhtäkkiä koko talo tärähti rajusti, ja voimakkaan räjähdyksen ääni kuului jostakin hyvin läheltä. Ryntäsin heti kadun puolelle olohuoneen ikkunaan. Niin olivat tehneet kaikki muutkin sillä hetkellä kotonaan olleet asukkaat kapean kadun molemmin puolin.
Kotikatu täynnä palomiehiä ja poliiseja
Olin ollut koko aamupäivän tietokoneen äärellä, eikä mitään hälytysääniä ollut kuulunut yhtään mistään. Siksi olin hämmästynyt huomatessani, että kotikatuni Rue du Cherche Midi oli täynnä palomiehiä ja poliiseja, katu oli suljettu kahden korttelin pituudelta ja sillä seisoi yhteensä kahdeksan paloautoa. Kulman takaa pienen poikkikadun, Rue Bériten puolelta nousi savua, mutta ikkunastani en nähnyt palavaa rakennusta, sillä se oli kulmatalon jatke. Näin vain ihmisten ottavan valokuvia sinne päin, sillä Rue Bérite oli suljettu myös jalankulkijoilta.
Samalla ikkunaansa ilmestyi myös seinänaapurini Monsieur Bardoul, joka oli juuri palannut kotiinsa ruokatunnille. Hän kertoi nähneensä tullessaan, miten korkeat liekit nousivat räjähdystalosta. Siinä vaiheessa poliisit alkoivat tyhjentää kotikatuni eristettyä osaa myös ihmisistä. Kaikkien kauppiaiden ja bistrojen pitäjien oli mentävä sisään, ja jalankulkijat joutuivat menemään katusulkujen ulkopuolelle.
"Kaikkihan ajattelivat terrori-iskun mahdollisuutta"
Pelättiin, että tärähtäneistä rakennuksista tippuisi jotakin jalankulkijoiden niskaan. Niin oli kuulemma käynyt Rue Béritellä, missä myös tutun ruokakauppiaan näyteikkuna meni säpäleiksi. Omaa taloani vastapäätä sijaitsevan talon portugalilainen talonmies joutui vahingossa oman katunsa sulkujen taakse. Sitä seuraavasta talosta yritti vanha rouva lähteä ulkoiluttamaan koiraansa, mutta poliisi työnsi hänetkin heti takaisin sisälle. Ei ihme, että kaikki tottelivat, sillä poliisi oli raskaasti aseistettu ja varustettu luotiliivein.
– Kaikkihan ajattelivat ensimmäisenä terroristi-iskun mahdollisuutta, totesi Monsieur Bardoul katsoen poliisin varustusta. Sen jälkeen hän päätti palata kipinkapin kadulle jättäen lounaan syömättä, sillä hänen oli pakko palata töihin eikä hän halunnut poliisin palauttavan hänetkin sisätiloihin. Katsoin ikkunasta, miten poliisi päästi hänet lopulta pienen neuvottelutuokion jälkeen menemään, mutta ei siihen suuntaan, missä hänen toimistonsa on, sillä se sattui olemaan samalla suunnalla kuin räjähdysrakennus.
Räjähdyksen voima kaatoi mittarinlukijan
Itse en enää yrittänytkään ulos, sillä kaksi korttelia asuntoni edessä olivat typötyhjät. Sen sijaan sain jonkin ajan kuluttua hyvältä ystävättäreltäni tekstiviestin, josta kävi ilmi, että hänen miehensä, Michel Bontemps, oli sattunut olemaan viereisessä rakennuksessa juuri räjähdyksen aikana. Mikä käsittämätön yhteensattuma! Soitin Michelille, joka oli enemmän kuin ihmeissään: -Incroyable! Uskomatonta! Olen käynyt talossa viimeksi neljä vuotta sitten - ja nyt osuin paikalle juuri silloin, kun räjähti!
Michel Bontempsilla oli treffit sähkömittarinlukijan kanssa asunnossa, jota hän vuokraa muille. Mittarinlukija oli ollut vielä kadulla, kun räjähti, ja räjähdys kaatoi hänetkin maahan, mutta hän ei loukkaantunut. Michel puolestaan oli jo asunnossa, ja hän näki ikkunasta, miten palomiehet taluttivat palavasta rakennuksesta ulos shokissa olevia, savumyrkytyksen saaneita ihmisiä.
Asukkaat onneksi poissa
Räjähdyksessä ei kuitenkaan kukaan saanut surmaansa, sillä talo oli onneksi sillä hetkellä melkein tyhjä. Sen sijaan rakennus vaurioitui pahasti. Michel Bontempsin kertoman mukaan voimakas räjähdys tapahtui alakerrassa, ja se aiheutti katon irtoamisen ja ylimpien kerrosten asuntojen romahtamisen. Ennen räjähdystä talon alakerrassa oli syttynyt tulipalo siellä olleen vanhuksen asunnossa. Siksi paloautot olivat tulleet paikalle jo ennen kuin räjähti, ja siksi lähes kaikki ihmiset olivat tulleet jo ulos rakennuksesta. Räjähdyksen syy oli tiettävästi iso kaasupullo, joka oli ollut alakerran vanhuksen asunnossa.
Kuinka hyvin kaasulähteet tarkastetaan?
Taas tuli mieleen, miksi ihmeessä Pariisin kokoisessa kaupungissa kaasu sallitaan edelleenkin. Kaupunginosa, missä räjähdys tapahtui, on Vasemman rannan vanhaa historiallista osaa täynnä arvokkaita suojeltuja rakennuksia. Kotikatuni on entinen kärrytie, joka johti maalta Saint Germain des Prés'n luostariin ja joka mainitaan jo Alexander Dumas'n Kolmessa muskettisoturissa. Se on kokonaan suojeltu. Talo, jossa asun, on kadun uusimpia, rakennettu vasta 1920-luvulla, mutta siinäkin lämmityspattereihin virtaava vesi kuumenee kaasulämmityksellä. Laki määrää, että lämmityslaite on tarkastettava kerran vuodessa; muuten vakuutus ei korvaa vahinkoja.
Mutta kukaan ei valvo, onko säännönmukaisia tarkastuksia tehty joka asunnossa joka vuosi. Uskallan epäillä, ettei ole. Ja kuinka huolellisia tarkastukset ovat? Kerran tilaamani tarkastaja tuli asuntooni päivänä, joka sattui olemaan hänen syntymäpäivänsä. En tiedä, kuinka monessa asunnossa hänelle oli siihen mennessä tarjottu lasillinen. Minä katsoin parhaaksi antaa hänelle enää vain suklaata. Toista sataa euroa maksavan tarkastuksen tehokkuudesta en ollut ollenkaan vakuuttunut sillä kertaa. Nyt tiedän, minä päivänä häntä ei ainakaan kannata päästää tekemään kaasulämmitystarkastusta.
0:45
