Netflixin Tiger King -dokumenttisarja on juonenkäänteiltään niin kummallinen, että sen uskoisi olevan lähinnä sepitetty punaniskasatu. Sitä se ei kuitenkaan ole. Varoitus: sisältää juonipaljastuksia sarjasta.
Yksi asia yhdistää suurinta osaa maailman ihmisistä juuri nyt: useimmilla meistä on tällä hetkellä erittäin paljon aikaa olla kotona. Monilla meistä on käytössä jonkinlainen suoratoistopalvelu. Useilla se on Netflix.
Aika lailla samoihin aikoihin, kun Suomen koronarajoitukset iskivät toden teolla elämiimme ja aloimme totutella uuteen arkeemme, puski Netflix eteemme kovalla paineella dokumenttisarjaa nimeltään Tiger King. En noteerannut itse tätä aluksi lainkaan, sillä olen ikävä kyllä tapojeni orja ja luukutan vuoron perään lähinnä Bel-Airin prinssiä tai Frendejä. Pian kuitenkin oma lähipiirini alkoi laittaa viestejä: joko olet katsonut Tiger Kingin.
Lopulta katsoin sen itsekin. Ja hämmennyin.
Tiger King kertoo Yhdysvaltojen eteläosissa operoivista ihmisistä, joilla on tahoillaan jonkinnäköinen eläintarha, jonka keskiössä ovat suuret kissaeläimet. Dokumenttisarjan pääosassa on viisikymppinen mies, joka tunnetaan yleisesti nimellä Joe Exotic. Punaniskainen homomies, joka käyttää huumeita, on pyrkinyt Yhdysvaltojen presidentiksi sekä Oklahoman kuvernööriksi, ollut naimisissa samaan aikaan kahden miehen kanssa, uhkailee jatkuvasti pahimman vihollisensa tappamisella sosiaalisessa mediassa. Ja omistaa satoja villieläimiä, mukaan lukien suuren määrän isoja kissaeläimiä, kuten tiikereitä ja leijonia.
Exoticin arkkivihollinen on eläinaktivisti nimeltään Carole Baskin, joka omistaa The Big Cat Rescue -kissaeläinpuiston. Baskinin ja Exoticin välinen riita alkaa siitä, kun nainen yrittää saada miehen lopettamaan kissaeläinten esittelyn amerikkalaisissa ostoskeskuksissa. Riita syvenee häpeilemättömäksi vihanpidoksi, kun kumpikin tahollaan pyrkii mustamaalaamaan toisiaan.
Exotic esimerkiksi julkaisee sosiaalisessa mediassa useita videoita, joissa hän yhtään asiaa peittelemättä uhkaa tappavansa Baskinin. Hän myös syyttää Baskinia tämän kaksikymmentä vuotta sitten kadonneen aviomiehen murhasta ja siitä, että nainen olisi syöttänyt miehensä tiikereilleen. Baskin puolestaan haluaa saada Exoticin vastuuseen eksoottisten kissaeläinten kaltoinkohtelusta, jalostuksesta sekä myymisestä.
Lisäksi kuvaan tulee mukaan toisen kuuluisan eksoottisten kissaeläinten puiston omistaja Bhagavan ”Doc” Antle, joka kissatarhan lisäksi pyörittää sivussa omaa haaremikulttiaan, johon hän värvää nuoria, kissaeläimistä kiinnostuneita naisia jalkavaimoikseen. Antle on työskennellyt kissaeläintensä kera muun muassa poptähti Britney Spearsin kanssa sekä kymmenissä elokuvissa.
Antlen lisäksi dokumentissa nähdään vielä merkittävässä roolissa muun muassa mies nimeltään Jeff Lowe – ammattirikollinen, joka saapuu ritarina kiiltävässä haarniskassa pelastamaan valtavien oikeudenkäyntikulujen syövyttämän Joe Exoticin eläintarhan, mutta päätyykin lopulta viemään kissatarhan itselleen ja (Exoticin mukaan) lavastamaan miehen syylliseksi Carole Baskinin tilausmurhan hankkimiseen.
Ja kaikki tämä tapahtuu Yhdysvaltojen eteläosissa. Uskomatonta, eikö?
Ilmiö Tiger Kingin ympärillä perustuu yksinkertaisesti siihen, miten uskomattomalta tarina tuntuu. Tälläkin hetkellä, kun kirjoitan ylös sarjassa tapahtuneita käänteitä, mietin, tapahtuiko tämä kaikki siinä oikeasti. Ja edellä mainitut tapahtumat ovat ainoastaan suurimmat linjat seitsemän jaksoa kattavassa sarjassa, jossa nähdään niiden lisäksi myös useita uskomattomia sivujuonia. Tästä esimerkkinä Joe Exoticin useat avioliitot, kuinka yksi hänen puolisoistaan teki vahingossa itsemurhan, kuinka toinen myönsi olleensa aina hetero ja pysytelleensä miehen vierellä yli 15 vuotta lähinnä huumeiden takia. Kuinka vankeudessa oleva tiikeri repii eräältä Exoticin puiston työntekijältä käden irti, kuinka Antlea syytettiin pentujen lopettamisesta niiden kasvaessa liian isoiksi.
Tiger Kingin monimutkainen juoniverkosto on mielestäni parhaimmillaan kuvattu, kun sitä vertaa videopeli Grand Theft Autoon. Hahmojen väliset suhteet ovat niin monimutkaisia ja äärimmäisiä monella tapaa, että ne absurdiudessaan ovat toisinaan jopa enemmän huvittavia, kuin järkyttäviä.
Dokumenttisarjan suosio perustunee myös siihen, että sen julkaisuajankohta iski todelliseen kultasuoneen. Se olisi varmasti saavuttanut suosiota myös ilman koronaviruspandemiaa, mutta sen ansiosta se on kiivennyt nopeasti yhdeksi maailman eniten keskustelua herättävistä sarjoista.
Dokumentin lopussa todetaan kuitenkin asia, jonka pitäisi ainoastaan järkyttää, eikä millään tavalla viihdyttää katsojaansa. Sen mukaan pelkästään Yhdysvalloissa vankeudessa elää arviolta 5000 – 10 000 tiikeriä. Luonnossa niitä elää vapaana alle 4000.
Vaikka Tiger Kingin keskiössä ovat sen älyttömät ihmissuhteet ja yhdysvaltalaisten kissaeläintarhojen pitäjien valtataistelut, se pitää sisällään myös vakavan viestin. Pelkään, että tämä viesti hukkuu sarjasta syntyneiden lukemattomien meemien ja asialla naureskelun alle.
Dokumenttisarjan suurin vaikutus saattaa jäädä siihen, että hassun takatukan omaavasta asehullusta ja entisestä eläintarhanpitäjästä Joe Exoticista on tullut kuolematon nettimeemi, mutta tiikerien sekä muiden eksoottisten kissaeläinten vankeus Yhdysvalloissa jatkuu – eikä sille tehdä yhtään mitään.