Jääkiekkoilija Mikko Rantasen kauden aikainen siirtosaaga ensin Coloradosta Carolinaan ja lopulta Dallasiin on ollut kuluvan NHL-kauden kotimainen ykköspuheenaihe. Sopimustilanteen ohella Rantasen pelisuorituksia on arvioitu suurennuslasilla, eikä ihme, sillä suomalaisia supertähtiä ei NHL:ssä ole jonoksi asti. Rantasen pelillinen "kostokiertue" on vielä aloittamatta, mutta sen aika on vielä tulossa, kirjoittaa MTV Urheilun Santtu Manner.
Kritiikin hiljentäminen ja kosto ovat asioita, joita pelaajat harvoin – jos koskaan – mainitsevat julkisesti. Nämä asiat ovat kuitenkin kenties merkittävimmät motivaation lähteet kehittymisen ja huippusuoritusten takana. Rantaselle nämä kaksi motivaation lähdettä on ojennettu eteen hopealautasella.
Kun Coloradon kiekkojohtaja Chris MacFarland esikuntineen teki päätöksen, ettei Rantanen kuulu seuran tulevaisuuden suunnitelmiin, oli se suomalaiselle luonnollisesti järkytys. Tämä aiheutti ketjureaktion, joka on osaltaan näkynyt Rantasen pelissä niin Carolinassa kuin Dallasissakin. Kun TPS-kasvatin pistetehtailu on tyrehtynyt, kritiikki suomalaisen pelisuorituksista on kasvanut. Samalla Rantasen markkina-arvo on kyseenalaistettu jatkuvine vertailuineen sarjan muihin tähtipelaajiin.
Kuka Mikko Rantanen?
1:08
Keskustelu siitä, onko Rantanen yhtä hyvä pelaaja tai parempi kuin esimerkiksi Leon Draisaitl, David Pastrnak tai joku muu NHL:n supertähti, on arvotonta. Jokainen pelaaja rakentaa itseään siinä ympäristössä, jossa hän kulloinkin pelaa, ja pelisuoritukseen vaikuttavat merkittävästi muun muassa ketjukaverit ja sijainti joukkueen hierarkiassa.
Rantasen vaisuhkoja otteita on toki syytä arvioida. Kokonaisuuden hahmottamisessa pitää kuitenkin katsoa Rantasen NHL-uraa ja pelaajaprofiilia pidemmältä ajalta.
Lue myös: Mikko Rantanen paljastaa Dallas-kaupan taustat MTV Urheilulle
Rantanen rakensi itsestään Coloradossa supertähden huolimatta siitä, että vieressä uraansa loi tämän hetken sarjan paras hyökkääjä Nathan MacKinnon. Suomalainen nousi sarjan voimahyökkääjien aateliin kokonsa ja monipuolisuutensa ansiosta. Vahva kulmapelaaja, joka pystyi terävällä pelipäällään rakentamaan muille tilanteita samalla, kun rohkeutta riitti omiin ratkaisuihin maalipaikoissa.
Huomioitavaa on, että Rantanen pysyi NHL-alkuvuosinaan itse kiekossa enemmän ja paremmin mitä viime aikoina on nähty. Rantanen on myös uransa varrella todistanut pystyvänsä tekemään tulosta ilman MacKinnonia, vaikka keskushyökkääjänä, kun peli on sitä vaatinut.
Samalla kun Rantanen nousi NHL:n voimahyökkääjien aateliin, vierellä kasvoi jotain suurempaa. Nathan MacKinnonista kehittyi koko sarjan dynaamisin ja tehokkain hyökkäyspään kone. Viime vuosina myös muuan puolustaja Cale Makar astui kuvioihin.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Viisas pelaaja osaa muokata itseään hyödyntämällä ketjukavereidensa vahvuuksia. Näin on tehnyt myös Rantanen, joka on saanut pelata samassa ketjussa kahden sarjan kärkiviisikkoon kuuluvan pelaajan kanssa. Se on samalla siunaus ja kirous.
Rantasen viime vuosien tehokkuus on perustunut entistä enemmän sijoittumiseen, oikea-aikaisuuteen ja nopeaan kiekon liikutteluun. Se on myös yksi syy, miksi yhteys MacKinnoniin ja Makariin on toiminut. Rantanen on antanut ketjukavereidensa häärätä kiekon kanssa ja samalla nauttinut itse hedelmistä.
Tästä tuloksena on kaksi yli 100 tehopisteen kautta sisältäen hurjat 97 maalia. Valtavan peliaikakuorman ohella Rantanen "pääsi" tilanteeseen, jossa aivan jokaiseen kulmavääntöön ei tarvinnut ahtautua, eivätkä kaikki takakarvaustilanteet vaatineet luistelua verenmaku suussa. Voi siis hieman "tarkkailla". Tähän perustunee myös lähes ainoa viime kausien Rantaseen kohdistunut kritiikki: Laiskuus.
Lue myös: Mikko Rantaselle tehtiin erityinen temppu Coloradossa: "En koskaan unohda sitä"
Edellä mainituista seikoista tämä "tarkkailu" on näkynyt negatiivissa mielessä Rantasen otteissa niin Carolinassa kuin Dallasissakin. Ja näkyipä se myös toissa kevään MM-kisoissa, kun päävalmentaja Jukka Jalonen jääräpäisesti antoi aikaa ketjulle Rantanen–Sakari Manninen–Teemu Hartikainen. Peli oli pikkunäppärää ja tehotonta. Tuloksentekoon tarvittavaa kemiaa ei löytynyt, ja katseet kohdistuivat etenkin turnauksessa maaleitta jääneeseen Rantaseen.
Rantanen loi itselleen Coloradossa aseman, josta jokainen pelaaja unelmoi, mutta johon vain harva pääsee. Ei tarvitse stressata peliajasta, vastuusta tai siitä pitääkö ketjukavereita tai valmentajaa kaukalossa miellyttää. Voi siis keskittyä pelaamaan omilla vahvuuksilla muista välittämättä.
Rantanen on nyt tilanteessa, jossa vierellä ei pelaa enää poikkeusyksilöitä, jotka pystyvät luomaan paikkoja tyhjästä lähes joka vaihdossa. Tietyllä tavalla Rantasella on edessään nahkan luominen uudelleen tai ehkäpä paluu siihen, mikä teki hänestä aikanaan supertähden. "Tarkkailun" on kuitenkin loputtava ennemmin tai myöhemmin, mikäli Rantanen haluaa nousta tasolle, johon hän on osoittanut kykenevänsä ilman ketjukavereidensa apua.
Kosto
0:29
Mennäänpä lopuksi takaisin tekstin alussa mainittuihin motivaation lähteisiin.
Rantasella on kana kynittävänä entisen seuransa johtoportaaseen. Se mahdollisuus saattaa tulla eteen jo pudotuspelien avauskierroksella, jos vastaan asettuu Colorado. Samaan rahaan voisi vastata hänestä esitettyyn kritiikkiin MacKinnonin ja muiden vaikutuksesta hänen uraansa.
Rantanen on ennenkin kostanut kaukalossa arvostelijoilleen. Vai muistatteko, mitä viime kaudella tapahtui, kun kiekkovaikuttaja Ismo Lehkonen kritisoi Rantasta heikosta pelillisestä jaksosta?
Samaa mentaliteettia suosittelen myös nyt.