TPS näytti jo ottavan tiukan otteen finaalipaikasta, kun se murskasi kotihallissaan Ilveksen. Mutta. Ilves paransi huomattavasti, saamatta palkintoa työlleen. SM-liigan kuumin ketju oli liikaa, vaikka se kohtasikin aimoannoksen dramatiikkaa, kirjoittaa MTV Urheilun jääkiekkotoimittaja Ilari Savonen.
Sunnuntain ylikävelyn jälkeen TPS:n ja Ilveksen sarjassa mielenkiinto kohdistui siihen, että miten Ilves vastaisi. Se jäi viidellä viittä vastaan -pelissä tylysti TPS:n jalkoihin.
Numeroiden valossa suunta ei muuttunut myöskään tiistaina. Ilves iski kaksi ylivoimamaalia, kun taas TPS painoi kolme tasakentällisin.
Suhde on nyt tyly. TPS on tehnyt 11 maalia viidellä viittä vastaan pelatessa. Ilves yhden.
Tärkeintä oli kuitenkin se, että pelillisesti Ilves pääsi lähemmäs TPS:ää. Suhdeluku antaa enemmän osviittaa historiasta kuin nykyhetkestä.
Ilves pystyi petraamaan niin, että murskatappion jälkeen puhuttiin aidosti kolikonheitosta. TPS oli aloitteellisempi jatkoerässä ja ansaitsi sitä kautta kiinnityksensä.
Kaikki kulminoitui yhteen trioon. SM-liigan kuumin ketju oli liikaa.
***
Sarja sai aimoannoksen dramatiikkaa, kun ennen toista erätaukoa sekä Markus Nurmi että Juuso Pärssinen marssivat pukukopin puolelle. Nurmi sai tällin lonkkaansa, mikä näkyi kolmannessa ja jatkoerässä.
Pärssinen palasi pudotuspelien alussa TPS:n kokoonpanoon rajun tärskyn jäljiltä. Uusin takaisku olisi horjuttanut TPS:n laivaa jopa ratkaisevalla tavalla.
Voidaan syystä puhua siitä, että ovatko Nurmi ja Pärssinen lähelläkään täyttä pelikuntoa. Se luo sarjaan entistä enemmän draamaa, varsinkin kun samaista pyörittelyä käydään myös Henrik Haapalan ja Petri Kontiolan kohdalla.
Nurmen, Pärssisen ja Mikael Pyyhtiän ketju on syystä tapetilla. Puhutaan kolmesta nuoresta, jo nykyhetken ja tulevaisuuden huippupelaajasta. Ennen kaikkea nykyhetkestä puhuttaessa he ovat TPS:n omia poikia, nykyprojektin vetureita.
Jussi Ahokkaan ryhmässä ”omat pojat” nostavat päätään. TPS on tuonut lahjakkuuksiaan määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti pinnalle. Omat pojat ovat myös jättäneet jalkoihinsa vähän sinne päin menneitä hankintoja. Esimerkkeinä toimivat muun muassa Usheninin veljekset.
Olisi ollut monelta kannalta rajua, jos TPS olisi menettänyt Pärssisen ja Nurmen tässä vaiheessa kevättä. Heidän läsnäolonsa on tärkeää jo henkisestä kulmasta katsottuna, sillä he ovat nykyisen TPS-joukkueen isoimpia johtavia pelaajia. Ja mikäpä seura aidosti pärjää, jos se menettää kaksi tärkeintä pelaajaansa kauden ratkaisuhetkillä.
***
Pyyhtiän jatkoerämaali tiesi sitä, että Ilves on nyt aidosti tukalassa raossa. TPS pääsee kotihalliinsa tilanteesta, jossa se voi hyvällä flow’lla tavoitella 3–1-tilannetta, mikä on kuin kuolinisku Ilvekselle.
TPS:n ja Ilveksen sarja sai jopa hassun käänteen, sillä roimasta pelillisestä kehityksestä huolimatta Ilves voi olla kohta pakkoraossa. Mutta se osaltaan kertoo hienoa kieltä pudotuspeleistä.
Puhutaan tarinasta, joka on tuonut oman yllättävän mausteensa kevääseen. Tarina, joka meinaa nyt pilata monien herkutteleman Tampereen unelmafinaalin. TPS.
Realismia on kuitenkin se, että TPS on nappaamassa nykytahdilla täysin ansaitun finaalipaikan. Se on ollut hyvä – kauttaaltaan.
Vaikka sen kärki on terävä ja elintärkeä, myös taustalta on tullut tukea. Jack Rodewald on täyttänyt enemmän kuin roolinsa kakkosketjun keskellä. Juraj Slafkovsky on väläytellyt nuorena pelaajana, jolta ei edes kannata odotella vielä liikoja. Puhumattakaan Eemil Virosta, puolustuksen liideristä tai Andrei Karejevista, joka on antanut vakuuttavia näyttöjä osaamisestaan.
TPS:llä on moni asia kunnossa. Kehut heille siitä.
Voiko se silti tipahtaa vielä ulos finaaleista? Kyllä. Ilveksessä on niin paljon vaarallisia elementtejä, ettei sitä sovi vähätellä edes heikollakaan hetkellä.
Tiistaina nähty tasonnosto kertoi kovaa viestiä tupsukorvien nykyjoukkueesta. Se pystyy lyhyessäkin ajassa petraamaan ja reagoimaan puutteisiin ja heikkouksiin.
Hieno sarja. Kannattaa seurata.