Olisi järjetöntä jos Talvivaaran malmivarannoista ei kukaan olisi kiinnostunut. Sotkamon ja Kajaanin rajalla pötköttää mineralisaatio jonka taloudellinen arvo on suunnaton. Sen ylöskaivaminen meni vain umpisolmuun.
Pekka Perä osti Talvivaaran oikeudet aikanaan Outokummulta, oliko hintana euro tai peräti kaksi. Outokumpu ei nähnyt siinä kannattavaa kaivostoimintaa.
Perä näki ja osti.
Kaikki tiedämme mitä sen jälkeen on tapahtunut. Ja se on iso harmi.
Kovasti yksinkertaistaen voisi väittää, että nyt joku jossakin kyttää saisiko Talvivaaran taas eurolla tai korkeintaan kahdella.
Hevosmiesten tietotoimisto on tiennyt jo pitkään, että euron kauppa on simppeliä juristiikkaa. Laadukkaampaa juristiikkaa tarvitaan siihen, että löytyisi ostaja joka ottaisi vastuulleen 10 miljoonaa kuutiota jätevesiä, mahdolliset ympäristökorvaukset ja epävarmuuden uusista ympäristöluvista. Ja paljon muutakin.
Kauppaan ostaja tarvitsee todellakin vain kolikoita, mutta vastuisiin hurjan määrän käyttöpääomaa. Sellainen ostaja kuitenkin vielä löytyy.
Odota 10 vuotta – jaksaa, jaksaa
Nystarin rooli on selvä. Sillä on sisäpiirin tietoa Talvivaaran pitkäaikaisena kumppanina enemmän kuin monella muulla. Nystar tietää mahdollisuudet, mutta myös riskit.
Nystarin voisi kuvitella myös yrittävän pelastaa omiaan kaikin mahdollisin keinoin ja on siksi tarjouskilpailussa mukana. Yhtiö on niin iso, että joku 200 miljoonan saatava ei kuitenkaan ehkä ole ratkaisevaa.
Mutta Nystar tarvitsee nikkeliä 10 vuoden kuluttuakin ja se kiinnostaa.
Yhtiöllä lienee myös puskureita odottaa ehkä vuosikymmen ennen kuin sijoitus muuttuisi oikeasti kannattavaksi. Sen jälkeen nikkeliä riittää kaivettavaksi vielä vähintään 30 vuodeksi. Mittakaava pitää näissä hommissa aina muistaa. Ja aikajänne. Ja muuttuvat suhdanteet.
Uutinen heinäkuun helteillä
Boliden on erittäin uskottava toimija ja ostajakandidaatti.
Ruotsalaisyhtiö tuli kesällä Suomen kaivostoimintaan medialtakin aika huomaamatta. Yhtiö osti Altona Miningilta sen lähes kaikki Suomen toiminnot.
Kauppa julkistettiin heinäkuun 7. päivänä, mutta media oli jo lomahuumassa ja kaupan merkittävyys jäi ilman muuta huomaamatta.
Uutisointi oli pinnallista sähketasoa.
Kauppahinta oli lähes sata miljoonaa dollaria, mutta taaloja olennaisempaa oli strategia josta ruotsalaisyhtiö ostollaan viestitti.
Sitä kiinnostaa kuparin ja sinkin lisäksi nyt myös nikkeli, varmaan myös Talvivaaran nikkeli.
Kauppaan sisältyi esimerkiksi Kylylahden kaivos Polvijärvellä ja rikastustoiminta Kaavilla. Kylylahti on vielä pieni monimetallikaivos, joka tuottaa sinkkiä, kuparia, kobolttia, nikkeliä ja vähän kultaakin.
Savon ja Karjalan rajalla Boliden opettelee suomea. Siitä on Talvivaaraan alle 200 kilometriä.
Boliden tuli ostoksillaan ensi kertaa Suomeen kaivosmarkkinoille ja samalla mukaan myös malminetsintään. Viesti sekin. Yhtiö on myös valtavan suuri ja kykenee merkittäviin investointeihin, jos se vain haluaa.
Investointi osaajiin unohdettu
Talvivaaraan tarttunut negatiivinen kierre on jättänyt varjoonsa kokonaan yhden erittäin merkityksellisen seikan, joka potentiaalisia ostajia takuulla kiinnostaa. Ja se on Talvivaaran henkilöstö.
Yhtiöön on vaikeuksien uuvuttamanakin kertynyt sellainen osaaminen nikkelin ja sinkin tuottamisessa, että sille osaamiselle ainakin iso kansainvälinen toimija löytää käyttöä myös muualta maailmalta. Näköala on osaajien kannalta huikea. Ostaessaan kaivokseen uusi toimija ostaa samalla hurjasti osaamista ja investoi tulevaisuuteen.
Jos Talvivaaran väki olisi saanut tehdä vain sitä työtä mihin heidät aluperin palkattiin, Kajaanin lentokentällä olisi jatkuva jono kansainvälisiä ihmettelijöitä matkalla kaivokselle. Siellä he haluaisivat kuulla miten rutiköyhästä malmista tehdään miljardibisnes juoksuttamalla bakteereja kasasta toiseen. Kyllähän Chilessä kaikki osaavat bakteereja käskeä, mutta että pakkasessakin.
Nyt tämä osaaminen on mennyt hukkaan. Se on mennyt palokuntahommiin ympäristön pelastamiseksi. Mutta oikea ostaja ja sijoittaja osaa erottaa isossa mittakaavassa tosiasiat pintavaahdosta.