Anneli Auerin haastattelussa päästiin jutun ydinkysymyksiin, eikä Auer väistellyt, kirjoittaa MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä. Tuomas Enbuske haastatteli murhasyytteestä vapautunutta Anneli Aueria SuomiAreenalla keskiviikkona 75 minuutin ajan.
1) Kyse oli kirjamarkkinoinnista
Ensinnäkin on todettava, että Anneli Auer on Ulvilan murhajutun eri vaiheissa antanut useita haastatteluita, joten täysin poikkeuksellisesta tilanteesta ei ollut kyse.
Keskiviikkoisen tilaisuuden SuomiAreenalla oli järjestänyt Into Kustannus, joka julkaisee syksyllä Auerin kirjoittaman kirjan. Kirja olikin odotetusti esillä haastattelussa useissa kohdin. Tämä ei tietenkään vähennä haastattelun kiinnostavuutta.
Jonkin verran kritiikkiä on esitetty siitä, että seksuaalirikoksista tuomittu Auer ylipäätään oli ohjelmassa mukana. Totta kai Auerilla on oikeus esittää omat kantansa ja tiedotusvälineillä näin laajassa jutussa jopa velvollisuus kertoa niistä. Kyse on kuitenkin täysin poikkeuksellisesta tapauksesta Suomen oikeushistoriassa. Auerilla on tietysti oikeus arvostella murhaoikeudenkäyntiä ja seksuaalirikostuomiotaan.
Tilannetta voi pitää outona jo senkin takia, että seksuaalirikosjutussa Turun hovioikeus uskoi lasten kertomuksiin, mutta murhajutussa Vaasan hovioikeus ei antanut niille painoa. Auer on hakenut seksuaalirikostuomioonsa purkua KKO:sta.
2) Hypähtelevä haastattelu
Koko haastattelu oli varsin hypähtelevä. Enbuske siirtyi edestakaisin asiasta toiseen joustavasti. Hän selvästi tunsi jutun, vaikka Auer joutuikin oikaisemaan kiusallisen virheen krp:n roolista. Haastattelussa käytiin monia asioita läpi, joskin osa varsin pinnallisesti. Esimerkiksi tapauksen keskeisin näyttö eli hätäkeskuspuhelu jäi vähäiselle käsittelylle. Peitemies Sepon tapaus sai aikaa ja hyvä niin.
Auer-juttua aktiivisesti seuranneet pysyivät kyllä perässä haastattelussa, mutta jäin miettimään, pysyikö tavallinen katsoja.
Hyvää kiinnostavassa haastattelussa oli se, että siinä käytiin tiukkaankin tyyliin jutun asiakysymyksiä. Toisin oli Ylen viime viikkoisessa Jari Aarnion haastattelussa, joka keskittyi pitkälti Aarnion tunteisiin.
Taitava ja hyvin haastattelun vetänyt Enbuske oli selvästi vahvempi esiintyjä. Jäin miettimään, jäikö haastattelusta sittenkin enemmän mieleen Enbusken tapauksesta tuntema epävarmuus kuin Auerin omat puheet.
Auerin kanta tuli kuitenkin selväksi, ja hän sai myös tilaa sen kertomiseen. Alkuun jonkin verran jännittynyt tilanne vapautui keskustelun myötä. Pariin otteeseen nähtiin Auerin harvinaisesti hymyilevänkin.
Häiritsevää haastattelussa oli profiilimainen kuvakulma: Auerin silmiä ei kamerakuvissa nähty, koska silmälasit peittivät ne.
3) Väite murhaajasta
Varsinaisia uutisia haastattelu ei sisältänyt. Auer toi kuitenkin vahvasti esiin oman epäilynsä murhaajasta, mutta sitä ei kovin tarkasti haastattelussa puitu. Auer sanoi sen liittyvän miehensä työhön ja tekijän asuneen lähellä.
Väitteet jäivät kuitenkin aika lailla auki, mutta tässäkin kohtaa viitattiin tulossa olevaan kirjaan.
Tutkintaa johtanut, nyt eläkkeellä oleva poliisi ehti jo Ilta-Sanomissa ihmetellä Auerin kertomaa.
4) Rikospaikkatutkinta
Aivan lopussa Auer heitti hyvin erikoisen väitteen siitä, että huono rikospaikkatutkinta olisi jutun suurin myytti.
Kuitenkin Vaasan hovioikeus vapauttavassa päätöksessä helmikuussa 2015 nimenomaan moitti rajusti teknistä tutkintaa. Kyse ei siis ole Auerin toteaman mukaisesti syyttäjän ja joidenkin poliisien väitteestä.
– Sillä on jotain yksittäisiä asioita jätetty tekemättä, mutta se olisi ollut päällekkäistutkimusta sen kanssa mitä tehtiin. Ei se olisi muuttanut mitään, Auer totesi.
Tätä teemaa Enbuske ei ikävä kyllä jatkanut varmaankin aikapulan takia.
Päätöksessä hovioikeuden enemmistö listasi lukuisia ongelmia tutkinnassa. Jos esitutkinta olisi tehty paremmin, oikeudenkäyntiin olisi voitu saada syytettä vastaan tai sen puolesta puhuvaa näyttöä.
– Esitutkinnan puutteellisuudet, kuten teknisen rikostutkinnan rajaaminen vain takkahuoneeseen, terassille ja olohuoneen takkahuonetta lähellä oleviin osiin, jättävät avoimeksi esimerkiksi kysymyksen siitä, ovatko tekoon ja tekijään liittyneet ruskeankirjavat tekokuidut olleet peräisin Anneli Auerin taloudesta vai eivät, oikeus lausui.
Puutteita on listattu tarkemmin tässä jutussa.
Roskasäiliö avattiin, mutta poliisi katsoi vain kolme päällimmästä roskapussia. Pakastimeenkin katsottiin, mutta pusseja ei avattu. Ei selvitetty oliko Jukka S. Lahden verta talon peseytymistiloissa, hovioikeus luetteli.
Moitteiden ydin oli nimenomaan siinä, että tarkemmilla tutkimuksilla olisi voitu saada lisäselvyyttä asiaan. Myytistä ei siis ole kyse.
1:14:00
1:58
