Kun ajat kovenevat, yhteistyön halu ja tarve kasvaa.
Kokoomuksessa ei tähän viisauteen uskota. Kielteiseen kierteeseen ajautunut kokoomus (16,7%) haastaa nyt poikkeuksellisen kovaa gallup-kärjessä paistattelevaa keskustaa (26,1%). Taistelutantereeksi on valittu ulkopolitiikka - EU-pakotteet ja Venäjä-suhteet. Keskusta on taas syytellyt pääministeriä ulkomaisissa lehdissä annetuista Nato-lausunnoista. Mukaan on vedetty suomettuminen harmaine sävyineen.
Kokoomus ja keskusta todistelevat kilvan omaa oikeaoppisuuttaan vetoamalla presidentti Niinistöön. Se taas olisi oman kirjoituksensa paikka ja voi vain uumoilla, mitä tästä pelistä tuumitaan Mäntyniemessä.
Tämä keskustelu haisee.
Kokoomuksessa on paniikki. Alexander Stubb sai testamentikseen Jyrki Kataisen hallituksen saamattomuuden varjon. Kokoomus on ollut vallassa myös pitkään, väki kyllästyy ja haluaa vaihtelua. Se selittää jo paljon. Joka tapauksessa Stubb on poliittisella urallaan ensimmäistä kertaa vaikeuksissa - ja siksi neuvoton.
Puoluetoimiston syövereissä kokoomus on kehittänyt paperilla loistavalta vaikuttaneen idean. Juha Sipilän heikoin kohta on ulkopolitiikka tai ainakaan Sipilän ajattelusta tältä saralta ei ole paljon näyttöä. Sipilän selän takana luuraa 70-lukulaisia mörköjä. Kokoomus edustaa uutta ja kansainvälistä ajattelua - keskusta vanhaa ja tunkkaista. Tätä viestiä on paukutettu eri kokoomuslaisten suulla muutaman viikon ajan järjestelmällisesti.
Vinkki: Ulkopolitiikasta pitää keskustella, mutta ei sillä vaaleja voiteta. Keskusta kokeili tätä Anneli Jäätteenmäen johdolla vuonna 2003 - tunnetuin seurauksin.
Jalkaan voi ampua myös toisella tavalla. Omien herättelyksi ja keskustelun avaukseksi tarkoitettu "konsensus jähmettää" -puhe Snellman-säätiön seminaarissa oli sekin huonosti ajoitettu. Tuskin edes Eteläranta ilahtui haukuista, kun työmarkkinajärjestöt hoitivat maaliin ensin palkkasovun ja sitten eläkeratkaisun.
Keskusta on pysynyt myös Helsingin Sanomien mittauksessa omassa ylhäisyydessään. Etumatka seuraaviin on yhdeksän prosenttiyksikköä. Sipilä tai kilpailijat eivät osaa selittää puolueen suosiota. Menepä ja kysy kadunmieheltä tai -naiselta jotain Sipilän reippaita linjauksia - ei muuten tule. Keskusta kerää pisteitä huonon hallituksen takia. Tämä ankara aika suosii Juha Sipilän kaltaisia politiikkoja - eivät ole suuna päänä, mutta jotenkin epämääräisesti herättävät luottamusta. Sipilä on tällä hetkellä vahvasti kiinni pääministerin paikassa.
Suurin uutinen piilee demareiden kakkostilassa. Näillä luvuilla (16,9%) ei voi vielä paukutella henkseleitä, mutta minimaalinen ero kokoomukseen on psykologisesti tärkeä. Rinne alkaa pikku hiljaa saada puheenjohtajataistelun repimää puoluetta näppeihinsä. Avaukset ovat usein lillukanvarsia, mutta käytännönläheisiä ja mittakaavaltaan ymmärrettäviä. Rinne hyötyy myös siitä, että hän tulee edellisen hallituksen ulkopuolelta, eikä saa siksi niin paljon rapaa niskaansa kuin Stubb.
Entä sitten Timo Soini? Perussuomalaisten kannatus on sukeltanut alaspäin kaksi prosenttiyksikköä (14,2%). Hallitukseen hinkuva Soini on tällä hetkellä politiikan Jekyl ja Hyde. Eurokriisi ja Kreikkaan syydetyt miljardit tai vanhojen puolueiden ketkuilut sytyttävät vanhan ravihevosen hetkeksi populistiseen kiitoon. Nämä jutut on tosin kuultu moneen kertaan. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana kameroiden edessä on täysin toinen mies - ihan sellainen normipoliitikko, joka pudottelee harkittuja lausuntoja. Ota siitä sitten selvää. Myös eduskuntakeskusteluissa Soini on ollut tänä syksynä melko näkymätön.
Suurin huuma perussuomalaisten ympäriltä on tasaantunut ja myös perussuomalaisten puoluetoimistossa etsitään epätoivoisesti sytykkeitä. Tälläinen esimerkki oli autoveron poisto. Täky, johon äänestäjän toivotaan tarttuvan.
Ketkä ovat huhtikuun vaalien jälkeen hallituksessa ja kuka on pääministeri? Sitä en käy veikkailemaan, koska muutokset puolueiden kannatuksessa ovat olleet niin reippaita viime kuukausina. Myös epävarmojen äänestäjien määrä on tavallista suurempi. Mutta vaalit tulevat - kovat ja mielenkiintoiset.
Joulurauhaa!