Tromssan poliisi kertoi tänään iltapäivällä, ettei viimeisen lumivyöryssä kuolleen suomalaismiehen etsintöjä voida jatkaa ennen kevään koittoa. Se oli päätös, jota ei taatusti ollut helppo tehdä, kirjoittaa toimittaja Sami Lindfors, joka seurasi etsintäoperaatiota paikan päällä.
Kun kolme viikkoa sitten kolme suomalaismiestä ja ruotsalaisnainen katosivat Pohjois-Norjan Tamokdalenissa lumivyöryn yhteydessä, aloitettiin epätoivoiset etsinnät lähes nollasta.
Kun helikoptereilla päästiin skannaamaan Blåærfjelletin rinteitä, saatiin havaittua vain kaksi lumivyörypiipparin signaalia.
Niiden perusteella saatiin siis tietoa kahden sijainnista, kun kahden muun jäivät arvauksen varaan. Lisätietoa antoivat vielä myöhemmin havaitut, mutta heikentyneet puhelinsignaalit.
Tammikuu pahin mahdollinen etsinnöille
Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna olosuhteet olivat karmeimmat mahdolliset etsinnöille. Sen sanoivat ääneen viranomaisetkin. Tammikuu on seudulla kaamoksen takia pimeää ja lunta tulee valtoimenaan.
Kaiken lisäksi tuolloin oli nollakeli runsaan lumisateen yhteydessä. Raskasta lunta tuli paljon, ja se vain lisäsi entisestään lumivyöryjen riskiä.
Lisäksi tunturit saattoivat peittyä täysin usvaan, jolloin helikopterilla lentäminen tarpeeksi ylös oli mahdotonta huonon näkyvyyden takia.
Kun lähtöpäivänä kaivoin vuokra-autoa hotellin parkkipaikalta lumen alta, en voinut kuin miettiä, että rinteelle lähtevät etsijät joutuvat kovaan fyysiseen koetukseen. Pelkästään auton kaivaminen esiin oli jo melkoinen lämmittely.
Vaikka uhrien sijannista oli saatu tietoa, oli täysin arvailujen varassa, miten syvälle lumen alle he olivat jääneet.
Lue myös: Koskettavat viestit: Ystävät ja omaiset muistelevat Norjan lumivyöryssä menehtyneitä suomalaisia – "Olit hauska, seikkailunhaluinen ja hauskanpitoa rakastava mies"
Kaikki keinot käytössä
Kun viime viikolla olosuhteet olivat otolliset, viranomaiset ottivat kaikki keinot käyttöön löytääkseen uhrit. Oli kaksi helikopteria, lumivyörykoiria, kymmenittäin vapaaehtoisia, lumivyörysondeja ja runsaasti päättäväisyyttä löytää uhrit.
Siitä kertoi se, että rinteessä tehtiin etsintöjä ja kaivettiin käsin tuntitolkulla.
Siksi toivo oli korkealla, kun kolme uhria saatiin kaivettua ylös ja kuljetettua Tromssaan. Poliisi tiedottikin, että se on optimistinen viimeisen uhrin löytymisen suhteen.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin taas luonnon voima. Lumivyöry oli nielaissut viimeisen suomalaismiehen liian kauaksi ja liian syvälle.
Norjan viranomaiset tekivät kaikkensa viime päivien aikana. Hankittiin pidempiä lumivyörysondeja, käytettiin Recco-etsimiä ja jopa magneettitutkaa.
Tamokdalenissa sää kuitenkin huononi, ja tuntureiden rinteillä on poliisin mukaan esiintynyt yhä enemmän lumivyöryjä.
Viranomaiset toimivat lämpimästi
Keskiviikkoon asti yritettiin huonontuneesta säästä huolimatta vielä löytää viimeistä suomalaismiestä.
Nyt vastaan tuli raja, jossa viranomaiset joutuivat lopettamaan ennen kuin etsinnöissä tulee uusia ruumiita etsittäväksi. Tätä varoitteli jo operaation lääketieteellinen johtaja Mads Gilbert MTV Uutisten haastattelussa tammikuun alussa.
Norjan viranomaiset tekivät työtään erityisen lämpimällä otteella. Omaiset saivat tukea alusta pitäen, heitä pidettiin ajan tasalla ja he pääsivät katsomaan turma-aluetta etsintöjä odottaessa.
Poliisi myös tiedotti tapauksesta usein ja kattavasti. Tietoa etsintöjen alkamisesta, sujumisesta ja päättymisestä tuli jatkuvasti. Paikan päällä operaatiota johtaneet poliisit olivat valmiita kertomaan kameroille, missä mennään.
Kun saavuin kuvaamaan etsintäyritystä sunnuntaina 6. tammikuuta, pysähdyin kopterialueen viereen kysyäkseni poliisilta, mihin medialla on lupa jäädä seuraamaan operaatiota – missään nimessä en halua olla kenenkään tai minkään tiellä.
Operaationjohtaja työnsi minut takaisin autooni ja käski kauemmas.
Parkkeerasin kauemmas lumenkaatopaikalle ja kävelin lähemmäs kameroineni. Kun kopteri oli valmis nousemaan ilmaan, operaation johtaja juoksi luokseni pyytämään tylytystään anteeksi.
Olin hämilläni: en ollut ottanut itseeni, koska tietenkin hänen tehtävänsä on varmistaa operaation sujuvuus, ja olin tiellä. Hän naurahti ja sanoi, että sijaintini oli hyvä ja hän olisi valmis haastatteluun yrityksen jälkeen.
En ole ikinä kokenut missään vastaavaa.
Lue myös: Suomalaiskiipeilijä koki lumivyöryn voiman lähellä aluetta, jossa suomalaiset katosivat – hurja kokemus jätti pelon: "Olin kuin betoniin valettu"
Vapaaehtoiset tekivät kaikkensa
Myös viime päivien ajan operaatioon osallistuneiden yhteishenki oli korkea. MTV:n paikalla ollut avustaja kertoi, että vapaaehtoiset ja poliisi pitivät mediaa ajan tasalla myös viime päivinä.
Ylijäämäruokaa ja kahviakin käytiin tarjoamassa, vaikkei sellaista odotettu saati vaadittu. Se oli puhdasta huomavaisuutta.
Vapaaehtoiset viettivät lumivyöryalueella useita tunteja kerrallaan ”primitiivisten eväiden kanssa”, kuten Tromssan poliisi MTV Uutisille tilannetta kuvaili.
Kun kolme uhria oli löydetty, vapaaehtoiset halasivat ja taputtelivat toisiaan, ja kunnioittivat uhreja hiljaisuudella sekä kunniakujalla.
Kaikki tämä kertoo siitä, miten tärkeää uhrien löytyminen kaikille on. Alueen asukkaat surivat uhreja ja ottivat osaa omaisten suruun. He toivoivat omaisten saavan läheisensä kotiin, jotta surutyö voi todella alkaa.
On sanoinkuvaamattoman surullista, että yhden löytymistä joudutaan vielä odottamaan. Päätös etsintöjen lopettamisesta jättää ikävän varjon yhteisön ylle.
Se oli kuitenkin välttämätön. Se oli kokemani perusteella myös viimeinen päätös, joka haluttiin tehdä.
Lue myös: Kommentti: Painava hiljaisuus ja musertava suru valtasivat pienen norjalaiskylän – kauanko lumivyöryn suomalais- ja ruotsalaisuhrien omaisten piina jatkuu?
Lue myös: Norjan lumivyöryturma koskettaa läheisesti ammattiopistoa Kemiönsaaressa – yksikön johtaja MTV:lle: "Suhtaudumme niin, että kyse on kateissa olevista henkilöistä"
Lue myös: Kaksi Norjan lumivyöryturman uhreista oli työkavereita – työyhteisö järkyttyi traagisesta turmasta: "He olivat pidettyjä ja arvostettuja kollegoita"
