Patrik Laineen NHL:ssä kokema kova avojään taklaus nosti aivotärähdykset ja jääkiekon vaarat jälleen laajemman keskustelun aiheeksi, joten on hyvä kerrata, kuinka monimutkaisesta ongelmasta siinä puhutaan.
Viikon sisällä näimme kaksi kiekkouutista, joissa aivotärähdykset näyttäytyvät hyvin erilaisissa tilanteissa. Ensin tuli KalPan tiedote puolustaja Antti Halosen peliuran loppumisesta vuosi sitten aloituksessa tulleen epäonnisen kyynärpääosuman jäljiltä. Tässä tapauksessa vastustaja ei varmasti pyrkinyt vahingoittamaan, mutta on helppo uskoa hänen olevan itsekin järkyttynyt siitä, että tuon tilanteen seurauksena Halonen yrittää edelleen pärjätä oireidensa kanssa ihan tavallisessa arkielämässä.
Viikonloppuna puolestaan Winnipegin Patrik Laine jäi keskijäällä Buffalon puolustajan Jake McCaben kovavauhtisen jyräyksen alle. Sanotaan heti tässä kohtaa, että kyllä, se oli minustakin ihan puhdas taklaus. Pelaajien päät osuivat yhteen, mutta oman lisänsä vaurioihin teki monesti myös se, että Laine oli törmäyshetkellä menossa erittäin kovaa vauhtia kohti vastustajan päätyä. Joissain tilanteissa varsinaista päähän kohdistunutta osumaa ei edes tarvita, kun aivot jatkavat kropan pysähtyessä liikettään pääkopan sisällä.
Laineen kokema tööttäys tuli niin puhtaissa olosuhteissa kuin se voi kaksimetristen liian pienessä kaukalossa luistimilla liitävien hirviöiden törmäyksessä tulla. Taklaus ei tullut missään nimessä puun takaa, kuten jotkut halusivat tilanteen nähdä. Se tuli nopeasti. Siinä on vissi ero.
Nämä kaksi esimerkkitapausta – Laine ja Halonen – osoittavat hyvin, kuinka laajasta skaalasta aivotärähdyksissä puhutaan. Emme tiedä vielä tätä kirjoittaessa, mikä on Laineen saaman vamman vakavuus, mutta toisinaan vastaavista lanauksista selviää ilman mitään jälkioireita ja toisinaan käsittämätön epäonni voi viedä terveyden täysin vaarattomalta näyttävässä tilanteessa, kuten Haloselle kävi.
* * *
Uutisoimme vajaat kaksi vuotta sitten kotimaan tilanteesta Suomen Jääkiekkoilijat ry:n tarjoamiin tilastoihin pohjautuen. SJRY:n toiminnanjohtajalla Jarmo Saarela kertoo yhdistyksen keräävään tietoa parin vuoden välein, joten aivan tuoreita tietoja ei ole vielä käytettävissä. Saarela heittää kuitenkin papereita läpikäytyään arvauksen, että Halosen uran päättyminen aivovammaan on ensimmäinen laatuaan sen jälkeen, kun joustokaukalot tulivat SM-liigassa pakollisiksi kaudesta 2014-15 lähtien. Sitä ennen SJRY oli tilastoinut koko 2000-luvulla 12 aivotärähdystapausta, jotka olivat johtaneet uran päättymiseen.
Joustokaukaloita on onneksi jo hyvin monella Mestis-paikkakunnallakin ja lisää on koko ajan tulossa.
Toissa kaudella aivotärähdysten kokonaismäärä oli pudonnut kotimaassa noin 60 tapauksen keskiarvosta alle 50:een. Kaikkiaan uran päättäneitä loukkaantumisia on kertynyt miltei kahden vuosikymmenen aikana vajaat 70. Joustokaukaloilla on onnistuttu vähentämään päävammojen lisäksi myös monia muita pahoja vammautumisia.
– (Lääkäri) Markku Tuominen on myös antanut lausuntoja, kun he ovat tehneet Kansainväliselle jääkiekkoliitolle IIHF:lle joustokaukalotutkimuksia, että esimerkiksi olkapää-, ranne- ja lonkkavammat ovat vähentyneet merkittävästi, Saarela kertoo.
Laineen ja Halosen tapaukset osoittavat monen muun esimerkin tavoin, että kaikkea ei joustokaukaloilla ehkäistä, mutta niillä päästään silti merkittäviin tuloksiin.
* * *
Mietitäänpä hetki NHL:stä ja aivotärähdyksistä. Laineen kokema tööttäys tuli niin puhtaissa olosuhteissa kuin se voi kaksimetristen liian pienessä kaukalossa luistimilla liitävien hirviöiden törmäyksessä tulla. Taklaus ei tullut missään nimessä puun takaa, kuten jotkut halusivat tilanteen nähdä. Se tuli nopeasti. Siinä on vissi ero.
NHL:ssä luultiin vuosikymmenen alussa, että paljon työtä vaatinut sääntöuudistus kuolleesta kulmasta tulevien taklausten kieltämiseksi vähentäisi aivotärähdyksiä radikaalista. Toisin kävi. Rangaistukset ovat toki lisääntyneet, mutta aivotärähdyksiä tulee edelleen, koska niille on hankala löytää yhtä yksittäistä selittäjää, jonka kitkemisellä ongelmat loppuisivat.
NHL:ssä oli ennen Lainetta 13 aktiivipelaajaa loukkaantuneiden listalla aivotärähdyksen tai sitä muistuttavien oireiden takia. Heistä seitsemän voidaan luokitella pitkäaikaispotilaiksi, jotka ovat viimeksi olleet terveiden kirjoissa lokakuussa tai sitä ennen.
NHL on organisaationa toki ottanut asennepuolella ison harppauksen eteenpäin niistä ajoista, jolloin toisinaan melko pahasti arjen yläpuolella leijaileva Gary Bettman lähinnä syyllisti pelaajia toistensa tahallisista telomisista. Pelaajat eivät ole tässä asiassa toki mitään pulmusia, ja kyseisiä ylilyöntejä tulee edelleen, mutta syitä on muitakin.
Vasta pari vuotta voimassa ollut uusi pitkä kiekko -sääntö on vähentänyt kovavauhtisia rusikointeja, mutta mitkään järkeenkäyvät toimenpiteet eivät poista aivotärähdyksiä jääkiekosta kokonaan. Vauhdin poistaminen viihtellisyyteen koskematta on kuin yrittäisi lusikoida suolaa pois keitosta. Vaikuttaa voidaan lähinnä vain pelaajien asenteisiin ja siinäkin tapauskohtaisesti vastaanottajan henkinen kapasiteetti ja adrenaliinitaso huomioon ottaen.
Juttua korjattu klo 15.41: Poistettu lause jalkavammojen yleisyydestä. Tarkennettu loukkaantumistilastoja: miltei kahdessa vuosikymmenessä uran päättäneitä loukkaantumisia tuli vajaat 70. Aiemmin jutussa mainittiin virheellisesti, että niitä tuli reilussa vuosikymmenessä runsaat 70.