Kyse on kovasta hermopelistä, jossa Venäjä lisää jatkuvasti painetta ja odottaa vastapuolen virhettä saadakseen oikeutuksen omille sotatoimilleen, kirjoittaa MTV Uutisten maailma ja kotimaa -toimituksen päällikkö Mirja Kivimäki.
Venäläismedian mukaan Ukrainassa on varhain tänä aamuna nähty kranaatti-isku. Globaalit pörssikurssit notkahtivat heti – eli yleinen reaktio oli: Olivatko tässä nyt Ukrainan Mainilan laukaukset? Tästäkö se sota nyt lähtee? Ei välttämättä. Kyse on kovasta hermopelistä, jossa Venäjä lisää jatkuvasti painetta ja odottaa vastapuolen virhettä saadakseen oikeutuksen omille sotatoimilleen.
Venäjä on satelliittikuvien ja tiedustelutietojen mukaan keskittänyt entistäkin enemmän joukkoja Ukrainan rajalle. Tiistain vetäytymisilmoitusten jälkeen rajan läheisyyteen on tullut ainakin 7 000 sotilasta lisää. Samaan aikaan venäläinen valtio-omisteinen Sputnik-tv-kanava uutisoi että Ukrainan joukkojen puolelta olisi tulitettu muun muassa konekiväärilllä ja kranaattitulella separatistien hallitseman Luhanskin alueelle. Ukrainan armeija kiistää tiedot ja väittää että päin vastoin tulitusta on tullut toiselta puolelta.
Lue lisää: Venäläismedia: Itä-Ukrainan separatistit syyttävät Ukrainaa kranaatinheitiniskuista – USA varoittanut valehyökkäyksistä
Tässä uhkatilanteessa tulituksen tai edes siitä syyttelemisen voisi helposti tulkita sodan alkulaukauksiksi, mutta aivan näin helppoa ja suoraviivaista Venäjän peli tuskin on.
Venäjä väijyy Ukrainaa kuin kissa hiirenkolon edessä
Näitä kranaatti-iskuja Ukrainan itäosissa on kahdeksan viime vuoden aikana nähty suhteellisen usein. Juuri nyt niiden painoarvo on tietysti aiempaa suurempi.
Silti tämä on edelleen Venäjän harjoittamaa informaatio- ja hermosotaa – eikä vielä välttämättä tarkoita joukkojen vyörytystä.
Venäjän etu on nostaa painetta koko ajan kovemmaksi, mutta ei välttämättä itse hyökätä.
Lue lisää: Apulaissotilasprofessori: ”Venäjä pyrkii ennalta-arvaamattomuudella ihmettelyyn” – tällaiseen operaatioon joukot pystyisivät
Venäjä on tällä hetkellä joukkoineen äärimmäisen näkyvästi painostamassa Ukrainan rajalla, kuin kissa hiirenkolon edessä. Sodan klassista peruselementtiä, yllätystä, ei edes yritetä. Tankit on huolellisesti sijoitettu koko maailman nähtäville kuin näyttämölle.
Juuri tämänhetkinen asetelma onkin jo itsessään Venäjälle äärimmäisen edullinen tilanne, jota sillä ei ole mitään kiirettä purkaa, päin vastoin: Venäjä ei ole vielä käyttänyt voimaa, mutta koko Eurooppa odottaa henkeä pidätellen Kremlin ratkaisuja. Venäjää todellakin kuunnellaan. Ukraina on faktisesti Venäjän kontrollissa.
Venäjä on siis tässä vahvoilla, kävi miten kävi: Jos Ukraina ei tee mitään, Venäjä voi halutessaan vetäytyä takaisin ja käyttäytyä kuin ei olisi "sotaharjoituksillaan" ketään uhannutkaan.
Jos taas Ukraina ryhtyy laajoihin sotilaallisiin vastatoimiin, Venäjän saa siitä tekosyyn lähettää joukkonsa "suojelemaan" Donetskin ja Luhanskin asukkaita ja pönkittää samalla alueiden itsenäisyyshaaveita eli käytännössä Venäjään liittämistä.
Venäjän näkökulmasta molempi parempi. Seuraava avainhetki on sunnuntaina, jolloin Venäjän "sotaharjoitusten" on ilmoitettu päättyvän. Tämä tietysti sillä säävarauksella että syystä tai toisesta väkivalta ei leimahda sitä ennen.