Politiikka on julma laji. Sen on saanut huomata vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto.
Viime syyskuussa vihreät iski kannatusmittauksessa pöytään puolueen huippulukemat 17,8 prosenttia. Vihreät oli matkalla suurten puolueiden joukkoon.
Sen jälkeen onkin oltu tasaisessa laskukierteessä, vaikka edelleen suosioluvut ovat paremmat kuin eduskuntavaaleissa 2015 (8,5%).
Ylen tuorein kannatusmittaus näyttää jälleen karmealta.
Puoluetta äänestäisi 12,6 prosenttia suomalaisista, jos vaalit pidettäisiin nyt. Laskua edellisestä mittauksesta on prosenttiyksikkö.
Aallon ja vihreiden kannattaa katsoa myös taakseen. Vasemmistoliitto (9,1%) on kasvattanut suosiotaan suunnilleen saman verran kuin vihreät on menettänyt kuukaudessa. Puolueet kamppailevat samoista äänestäjistä kevään vaaleissa.
Vasemmistoliitolla ei ole myöskään puheenjohtajaongelmaa. Lähinnä vasemmisto joutuu miettimään, miksi Li Anderssonin vahva imago ja henkilökohtainen suosio eivät näy enemmän puolueen suosiossa.
Vihreiden laskua voidaan osittain selittää Aallon värikkäällä yksityiselämällä ja muilla kohuilla. Omat kannattajat eivät ole Tukholman Priden homoklubikuvista tai vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennasen lentokoneseisonnasta moksiskaan, mutta liikkuvat äänestäjät ovat nykyään entistä oikukkaampia ja leiriä vaihdetaan helposti.
Kyse on uskottavuudesta, mutta ennen kaikkea johdonmukaisuudesta. Tiukat poliittiset kannanotot ja näkyvä aktivoituminen sosiaalisessa mediassa tulkitaan helposti paniikiksi, jolla puolue pyrkii saamaan laskevan kierteen katkaistuksi.
Huomio on saatava asialinjalle hinnalla millä hyvänsä.
Vaaleihin on aikaa enää kahdeksan kuukautta ja moni äänestäjä miettii entistä tarkemmin, kenen käsiin ministerisalkun ja hallitusvallan haluaa antaa.
Ja tässä kohtaa Aallolla on uskottavuusongelma. Onko hän lintu vai kala? Kestääkö kantti kovissa matseissa? Miksi puolueen näkyvin julkisuushahmo poliittisissa väännöissä on edelleen puolueen entinen puheenjohtaja Ville Niinistö?
Aallolla ja vihreillä on tämä syksy aikaa saada linjansa ja ulostulonsa kuosiin ennen kuin tiukka vaalikamppailu käynnistyy toden teolla.
Sote, aito ilmastonmuutoshuoli ja maahanmuuttolinjaukset antavat puolueelle profiloitumisen paikkoja. Aalto voi olla uskottava näissä teemoissa, mutta riittääkö se enää katkaisemaan laskevan kannatustrendin.