Vuonna 1957 laulajanuransa aloittanut Eino Grön saa yhä tanssikansan jalat liikkeelle. Pitkän linjan artisti kertoo, mitä vuosikymmenien mittainen ura vaatii ja kenellä uuden polven artisteilla on hänen mielestään mahdollisuus menestyä jatkossakin.
Suomalainen kesä on houkutellut jälleen talven muuttolinnun Eino Grönin kesänviettoon kotimaahansa. Talvet artisti viihtyy kakkoskodissaan Floridassa.
Ennen Suomeen saapumistaan Grön ehti keikkailla kahden viikon ajan Australiassa. Suomen-keikkaputki starttasi vappuaattona Yyteristä.
− Tiedossa on kaikenlaista, yksityisesiintymisiäkin aika monta. Ihmisillä on taas varaa ottaa ihan bändikin esimerkiksi syntymäpäiville, Grön kertoo.
Kesäkuun 1. päivänä Gröniltä ilmestyy myös cd-levyllinen uutta tuotantoa. Artisti odottaa mielenkiinnolla levyn vastaanottoa; teema on itselle varsin mieluinen. Luvassa on kokoelma kappaleita, jotka olivat kaikki hittejä aikanaan.
− Sain aika vapaat kädet kerätä vuosikymmenien suosikkihittejä aina 2000-luvulle saakka. Levytuottaja sai mukaan kaksi kappaletta, jotka ovat olleet naisen tekemänä hittejä: Anna Erikssonin Kun katsoit minuun ja Virve Rostin Näinkö aina meille täällä käy.
He menestyvät!
Grön on viihtynyt parrasvaloissa jo vuosikymmenien ajan; siitäkin huolimatta, että yli puolet vuodesta kuluu ison meren takana.
Artisti toteaa nöyränä, että menestys on monesta kiinni.
− Kun ikää tulee lisää, täytyisi olla rohkeutta vaihtaa vähän tyyliä. Uskaltaako tehdä sen, vai pitääkö sitkeästi kiinni omastaan, Grön pohtii.
Tänä päivänä kilpailu tähtitaivaan kirkkaimmasta paikasta on kovempaa kuin koskaan. Tähdenlennot tulevat ja menevät.
− Kyllä uudessa musiikissa on paljon hyvää. Sieltä erottuu nuoria laulajia, joilla ei ole mitään estettä pitkään menestykseen.
− Esimerkiksi Jenni Vartiaisessa ja Suvi Teräsniskassa on paljon hyvää. Myös euroviisuedustaja (Paradise Oscar) on hyvin valoisa ja kiva nuorukainen. Mielenkiintoista kuulla jatkosta.
Nuorille artisteille Grön antaa ytimekkään neuvon: löydä oma persoonasi ja pidä siitä kiinni.
− Jatkuvuus tulee sen kautta, että ihmiset oppivat tuntemaan ja tunnistamaan. Jos menee samaan mössöön muiden kanssa, ei kukaan tiedä, kuka siinä laulaa.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen