Suomalaisen kodin roskakaapista löytyy jo monenlaista jäteastiaa. Parinkymmenen vuoden ajan pääkaupunkiseudun kodeissa on lajiteltu biojätteet ja viimevuosina omat ämpärit ovat löytyneet energiajätteelle ja sekajätteelle. Tämän lisäksi monista taloyhtiöistä löytyy myös metalli- lasi- ja kartonkipakkausten keräyspisteet.
Lajittelu on aikamoinen viidakko. Listasimme tyypillisimmät pulmat, joita kotikierrättäjä pohtii roskiensa kanssa. Vastaukset kysymyksiin antoi erityisasiantuntija Sari Kemppainen Helsingin seudun ympäristöpalveluista.
Meneekö koko biojätesäilön kierrätysprosessi pilalle, jos biojätteen joukkoon on kotona eksynyt esimerkiksi alumiininen jugurttipurkin kansi tai pullonkorkki?
– Ei se prosessia pilaa. Se aiheuttaa jatkoprosessissa käsitöitä, jos siellä on joitain pieniä epäpuhtauksia. Kyllä siihen on varauduttu, ettei materiaali ole aina ihan pilkun päälle lajiteltua.
Minkälaisen jätteen kierrätyksessä pitäisi olla erityisen tarkka?
– Vaarallisen jätteen. Jos se päätyy väärään paikkaan, aiheutuu siitä enemmän haittaa kuin jostain vaarattomasta tavarasta. Esimerkiksi energiansäästölamppu on sellainen, että siinä on elohopeaa ja se olisi tärkeää saada oikeaan keräykseen eli vaaralliseen jätteeseen.
Kuinka tarkasti lasipurkit on pestävä hillo- tai kastikejämistä ennen keräykseen laittamista?
– Purkit voi käyttää esimerkiksi astianpesukoneen kautta, jolloin huuhteluun ei kulu niin paljon vettä. Käsintiskatessa purkit voi huljauttaa viimeiseksi tiskivedessä. Niiden ei siis tarvitse olla syömäpuhtaita.
Miten lääkejätteiden kanssa tulisi toimia?
– Lääkejätteet apteekkiin. Tärkeintä on, ettei ainakaan vedä niitä vessanpöntöstä, mutta oikea paikka niille on apteekki.