Fyysisten testien tulokset eivät saa enää vaikuttaa oppilaiden arvosanoihin liikunnassa, kun uusi opetussuunnitelma astuu voimaan vuoden 2016 syksyllä. Helsingin Sanomien viikonloppuna uutisoima suuruudistus kirvoittaa liikuntapiireissä kehujen ohella myös kritiikkiä.
Tästä on kyse
– Koulujen uusi opetussuunnitelma astuu voimaan vuoden 2016 syyslukukauden alussa.
– Liikuntatunnit kokevat suuren mullistuksen. Oppilaan fyysisiä ominaisuuksia mittaavien testien tulokset eivät enää saa millään tavalla vaikuttaa koululaisen arvosanaan. Fyysisiä testejä ovat esimerkiksi 12 minuuttia kestävä Cooperin juoksutesti ja lihaskuntotesti.
– Uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan sitä, että nuori itse oppii arvioimaan fyysisiä valmiuksiaan ja kehittämään niitä. Keskiössä ovat myös liikunnallisen elämäntavan opettaminen loppuelämäksi, ryhmätyöskentelytaidot ja parhaansa yrittäminen.
– Koululaisten testaaminen ei kuitenkaan lopu, sillä käyttöön tulee kuusiosainen mittausmenetelmä, jota kutsutaan Moveksi. Se sisältää muun muassa juoksutestin, etunojapunnerruksia ja vatsalihastestin.
Mäkelänrinteen urheilulukion apulaisrehtorin ja pääkaupunkiseudun urheiluakatemian johtajan Simo Tarvosen mielestä uudistus kertoo suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta.
– Tuntuu siltä, että kaikesta fyysisesti vaikeasta ponnistelusta ja kilpailusta tehdään turhaan peikkoja. Elämässä joutuu ponnistelemaan ja kilpailemaan. Minusta lasta olisi hyvä kasvattaa niin, että elämässä pitää nähdä vaivaa ja kokea epämiellyttäviä tunteita, jotta saavuttaa tavoitteita. Kaiken pitäisi aina olla mukavaa ja kivaa, Tarvonen pamauttaa.
Testejä myös tulevaisuudessa
Vaikka pahamaineinen Cooperin testi jäisikin pikkuhiljaa historiaan, on koululaisille luvassa testejä myös jatkossa, kun uusi Move-mittausmenetelmä otetaan käyttöön. Siinä testeinä ovat muun muassa viivajuoksu, etunojapunnerrus ja kehon liikkuvuutta mittaava koe.
Kaikki tämä on osa laajempaa uudistusta, jossa pyritään muuttamaan koululiikuntatuntien painopistettä pois suoritus-, kilpailu-, ja lajikeskeisyydestä.
Liikuntatieteiden tohtori Arja Sääkslahti on ollut mukana suunnittelemassa liikuntauudistusta.
– Uudessa opetussuunnitelmassa puolet liikunnan arvosanasta tulee perustumaan siihen, miten oppilas edistyy liikuntataidoissa, millä tavalla lapsi oppii arvioimaan omia fyysisiä ominaisuuksiaan ja pitämään niitä yllä. Toinen puoli perustuu työskentelyyn: Miten aktiivinen oppilas on tunnilla, kokeileeko hän ennakkoluulottomasti uusia liikuntamuotoja, yrittääkö parhaansa, toimiiko asiallisesti ja turvallisesti, onko rakentava ja tekeekö lapsi yhteistyötä kaikkien kanssa, Sääkslahti kertoo.
Taitavat turhautuvat?
Apulaisrehtori Tarvonen sanoo ymmärtävänsä muutoksen tarpeen.
– Jos olet fyysisesti huonossa kunnossa, niin juokseminen on raskasta, eikä tuota positiivista kokemusta. On hyvä, että ei opeteta sinällään lajeja, vaan ominaisuuksia, kuten hyppäämistä ja juoksemista, jonka välineenä voi olla koripallo.
Urheilumiestä kuitenkin mietityttää kilpailun sivuuttamisen ohella se, riittääkö liikunnallisesti lahjakkaille ja innostuneille lapsille tarpeeksi haastetta uudistetuilla liikuntatunneilla.
– Sellaisille, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita, pitäisi pystyä tarjoamaan haasteita. Se ei ole myöskään demokratiaa, että kaikki saavat samaa.
Heikompikin voi riemuita
Entinen huippukuulatyöntäjä ja liikuntaneuvos Matti Yrjölä muistuttaa, että kilpailusta voi saada nautintoa myös sellainen oppilas, joka ei ole liikunnallisesti erityisen lahjakas.
– Ainahan joukkueita tehdessä joku jää viimeiseksi. Mutta jos hän joskus nousee ylös ja tekee korin tai salibandyssa maalin, niin onhan se hänelle melkoinen elämys, Yrjölä sanoo.
Tohtori Arja Sääkslahden mukaan osa opettajista on pelästynyt sitä, millä tavalla oppilaita jatkossa oikein arvioidaan, kun kuntotestien tuloksien huomioiminen on kielletty.
Hän kuitenkin vakuuttaa, että opetussuunnitelmasta löytyy selkeät ohjeet sille, millä perusteella liikuntanumerot annetaan.