True Grit, USA 2010. Ohjaus, leikkaus ja käsikirjoitus Charles Portisin romaanin pohjalta: Ethan ja Joel Coen. Kuvaus: Roger Deakins. Musiikki: Carter Burwell. Tuotanto: Ethan Coen, Joel Coen, Scott Rudin. Pääosissa: Jeff Bridges, Hailee Steinfeld, Matt Damon. Kesto: 112 min.
Tom Chaney (Josh Brolin) on kylmäverisesti ampunut 14-vuotiaan Mattien (Hailee Steinfeld) isän. Tyttö on päättänyt napata tappajan ja raahata tämän oikeuden eteen. Avukseen hän palkkaa häijyimmän ja kovimman lainvalvojan, vastahakoisen sheriffi Rooster Cogburnin (Jeff Bridges), joka on listinyt niin monta miestä, että on itsekin mennyt laskuissa sekaisin.
Raukkamaista Chaneya metsästää toisen murhan takia myös Texasin ratsupoliisi LaBoeuf (Matt Damon). Kolmikon tiet kohtaavat ja eroavat muutamaan otteeseen, eikä karu preeria ole seikkailijoita kohtaan todellakaan hellä.
Coenin veljeksiltä on ollut lupa odottaa tarinoita, joissa eri lajityyppien tunnusomaisilla piirteillä leikitellään niin, että tarinat kääntyvät mustiksi komedioiksi täynnä ällistyttäviä käänteitä.
Kova kuin kivi on sisällissodan jälkeiseen Amerikkaan sijoittuva puhdasverinen lännenelokuva vailla ohjaajaveljeksille tyypillistä vinoa huumoria. Vuonna 1969 tehty filmatisointi toi elokuvataivaan legendaariselle kivikasvolle John Waynelle tämän uran ainoan Oscarin. Jeff Bridges ei onneksi yritäkään jäljitellä Waynen lakonista tosimiehen läsnäoloa.
Silmälappunsa takaa mulkoileva, tupakkaa ahkerasti pössyttelevä viskisieppo Cogburn ärjähtelee, kompuroi ja ulvoo läpi elokuvan juoppohulluuden partaalla. Bridges tekee enemmän hienon fyysisen suorituksen kuin suuren luonneroolin.
Mattiena häikäisee uusi kasvo Hailee Steinfeld, joka on Oscar-ehdokkaana parhaasta naissivuosasta. Miksi sivuosasta, vaikka hän on kuvissa lähes koko ajan? Sisukkuudessaan ja pelottomuudessaan Mattie on Cogburnin nuori naisellinen vastine. Molempiin pätee luonnehdinta ”kova kuin kivi”.
Tarinan kuluessa heidän suhteensa alkaa muistuttaa hieman isän ja tyttären suhdetta; poissa on kuitenkin kaikki sentimentaalinen lässytys. Matt Damon tekee mainion roolin jäyhänä mutta sisimmältään hieman pehmeänä LaBoeufina. Damon on osoittanut hallitsevansa monenlaisia komiikan sävyjä suistumatta karikatyyreihin ja samoihin maneereihin.
Henkilöhahmot puhuvat raamatullisen kuuloista vanhaa kirjakieltä, mikä luo omaa myyttistä tunnelmaansa. Coenin veljeksille sanoilla onkin sisällön lisäksi myös rytmistä voimaa: on väliä miten puhutaan. Näyttelijät ovat oivaltaneet tämän muminoita ja kiekauksia myöten.
Kuvaaja Roger Deakinsin näkemys vanhasta lännestä on yhtä raamatullinen kuin näyttelijöiden käyttämä kieli. Kun kolme ihmistä joutuu kirjaimellisesti kamppailemaan hengestään, kamera tukee täysillä näitä dramaattisia hetkiä. Cogburnin ja Mattien ratsastusmatka hyisessä yössä tähtikirkkaan taivaan alla on visuaalisesti aivan upea.
Monista ansioistaan huolimatta elokuva jää tunnetasolla etäiseksi. Kymmenen Oscar-ehdokkuutta saanutta elokuvaa ihailee, mutta sen maailma ei vie mukaansa.
Teksti: Minna Karila