Kuinka varmasti tunnistat ihmisen, jonka silmät on peitetty? Tutkimus selvittää silminnäkijähavaintojen luotettavuutta

Heurakan Silminnäkijäkoe on osa Åbo Akademin monivuotista tutkimushanketta, jossa tutkitaan silminnäkijähavaintojen luotettavuuteen vaikuttavia asioita.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten etäisyys, valo tai kasvojen peittäminen vaikuttavat havaintoihin.

Åbo Akademi tutki jo toissakesänä Heurekassa samatapaisella kokeella etäisyyden vaikutusta tunnistamiseen.

Tuolloin havaittiin, että jo 5-10 metrin etäisyys tekee tunnistamisesta epävarmaa. Noin 20 prosenttia tutkituista teki 5-10 metrin etäisyydeltä väärän havainnon henkilöstä. Nyt tutkimus keskittyy erityisesti kasvojen peittämisen ja valon vaikutukseen.

20 sekuntia aikaa katsoa

Kokeeseen osallistuva näkee 20 sekunnin ajan kohdehenkilön, minkä jälkeen osallistujaa pyydetään tunnistamaan nähty henkilö kahdeksan valokuvan joukosta. Kohdehenkilö ei kuitenkaan välttämättä ole valokuvien joukossa.

Lisäksi osallistujaa pyydetään kertomaan näkemästään kohdehenkilöstä havaintoja kuten pituus, paino, ikä ja etäisyys kohdehenkilöön metreinä. Kokeeseen osallistuva saa nähdäkseen kolme koehenkilöä.

Kohdehenkilöt ovat eri etäisyyksillä eri tavoin piirteitään peittäneinä. Koe tapahtuu suljetulla ja hämärästi valaistulla radalla.

Kolme ammattilaista teki kokeen

Keskiviikkona tunnistuskokeeseen osallistui kolme työkseen lain ja oikeusprosessien kanssa toimivaa.

Käräjätuomari Nina Immonen, kihlakunnansyyttäjä Johanna Hakanen ja Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Thomas Elfgren tekivät kaikki kokeen ja se oli jokaisen mielestä vaikea.

Jokaisen kolme tunnistusta oikein saanut Hakanen sanoo, että tunnistamisen vaikeus yllätti.

– Koe oli mielestäni aika vaikea ja tietyllä tavalla kyllä yllätti. Tein parhaan arvauksen, että henkilö saattaisi olla tämä. Kohdehenkilön pituuden, painon ja etäisyyden arviointi oli vaikeinta.

"Hyvä muistaa, että jokainen meistä on vajavainen"

Thomas Elfgren sai yhden kolmesta tunnistustapauksesta oikein. Hän sanoo, ettei ole yllättynyt tuloksesta. Hän antaa kiitosta kokeen realistisuudesta.

– Tulos oli hyvin odotettu. En ole yhtään sen parempi kuin keskivertoihminen. Koe oli realistinen ja tulos sen mukainen. Henkilötodistelussa ja kuulustelussa on kaikkien hyvä ymmärtää ja muistaa, että me jokainen olemme vajavaisia kyvyissämme tunnistaa.

Elfgren sanoo, että silminnäkijähavainnoilla ja henkilötodistelulla on edelleen keskeinen rooli poliisin rikostutkinnassa.

– Henkilötodistelu on se taho, joka rikostutkinnassa antaa lihaa luiden ympärille yhdistämällä aihetodisteita ja yksittäisiä seikkoja. Se on hyvin tärkeä ja se tulee aina säilyttämään paikkansa. Henkilötodistelu on merkittävää, mutta siinä on paljon rajoittavia tekijöitä.

Elfgren painottaa erityisesti ajan kulumisen merkitystä silminnäkijähavainnoissa.

– Poliisi ottaa aina huomioon, että aika kuluttaa muistikuvaa todella paljon. Kertomuksella on juuri se arvo, joka sillä kertomishetkellä on. Huomenna kertomus voi olla vähän toisenlainen. Tämä on asia, jonka kanssa joudutaan elämään, eikä se siitä mihinkään parane.

Elfgren sanoo, että poliisi ei pääsääntöisesti arvioi havaintojen luotettavuutta, vaan se on tuomioistuinten tehtävä.

– Totta kai arvioimme kaiken todistelun merkitystä suhteessa kokonaisuuteen, mutta viime kädessä tuomioistuin arvioi luottettavuuden. Meidän tehtävämme on kerätä se aineisto ja tehdä se niin hyvin, että sitä voidaan myöhemmin käyttää tuomioistuimessa.

Oikeudessa vain vähän henkilötunnistusta

Nina Immosen mukaan henkilötunnistuksia tehdään suomalaisissa oikeudenkäynnissä varsin vähän.

– Yleensä poliisi on hoitanut tunnistuksen jo aiemmassa vaiheessa. Oikeudessa saattaa sen sijaan nousta esiin kysymys siitä, kuinka luotettava henkilön tekemä tunnistus on. Silloin pitää testata sitä, onko tunnistaminen tehty asianmukaisella tavalla, Immonen sanoo.

Hakanen arvioi, että syyttäjät tiedostavat työssään hyvin silminnäkijähavaintoihin liittyvän epävarmuuden. Hän lisää, että monissa rikoksissa tekijä ja uhri ovat toisilleen tuttuja. Silloin henkilötunnistuksella ei ole samaa merkitystä, kuin joissakin muissa tapauksissa.

– Koe vahvisti käsitystäni, että tuntematon henkilö on hankala tunnistaa. Harvoin oikeudessa on tapausta, jossa täysin tuntematonta henkilöä pitäisi tunnistaa. Arvelisin ja toivon, että me syyttäjät tiedämme, että tunnistamisen on hankalaa.

Immonen sanoo, ettei hänen käsityksensä henkilötunnistamisesta muuttunut kokeen tekemisen myötä, mutta testi toimi muistutuksena silminnäkijahavaintojen epävarmuudesta.

– Tämä toimi erittäin hyvänä muistutuksena siitä, kuinka hankalaa luotettavien päätelmien tekeminen on. Ihminen kykenee havainnoimaan tiettyjä asioita, mutta henkilön tunnistaminen on kuitenkin asia erikseen.

Syyttäjä uskoo sitä, joka perustelee parhaiten

Immosen mukaan oikeudessa on arkipäivää, että silminnäkijät henkilötunnistukset menevät ristiin.

– Voi olla paljon todistelua, jotka puhuvat toisiaan vastaan. Silloin asia etenee niin, että katsotaan, miten joku todiste istuu suureen kuvaan ja muuhun näyttöön parhaimmalla tavalla. Toki voi olla, että katsotaan, että kumpikaan silminnäkijähavainnoista ei ole käyttökelpoinen tuomion perustana.

Kun kaksi toistensa kanssa ristiriitaista silminnäkijähavaintoa on vastakkain, Hakasen mukaan syyttäjä uskoo sitä, joka pystyy paremmin perustelemaan, miksi hän varma havainnostaan.

– Mihin varmuus pohjautuu? Oliko henkilössä ehkä jotakin tuttua? Luotettavimmalta kuulostaa se, joka perustelee parhaiten, ei se joka sanoo varmimmin, Hakanen kertoo.

Immonen ei tiedä, että Suomessa olisi ikinä tuomittu ketään väärän silminnäkijähavainnon perusteella. Mahdotonta se ei kuitenkaan hänen mukaansa ole.

– Tämä on niin vaikea kysymys, että taidan jättää vastaamatta. Mahdollisuus on ilman muuta olemassa. Tiedossani ei ole yhtä yksittäistä tapausta, mutta en voi sitä pois sulkea.

Tutkimusta johtava oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman Åbo Akademista ei osaa sanoa, onko Suomessa tuomittu ketään väärän henkilötunnistuksen perusteella.

Hän kertoo kuitenkin, että Yhdysvalloissa Innocence Project -hankkeessa tutkituista, todistetusti (esimerkiksi DNA-näytöllä) vääristä tuomioista peräti kolme neljäsosaa perustui virheellisiin silminnäkijähavaintoihin.

Kulttuuri vaikuttaa havainnointiin

Korkman sanoo, että silminnäkijähavainnot muuttuvat nopeasti epäluotettaviksi havainnointimatkan kasvaessa tai jos havainnoitavan henkilön päästä osa, esimerkiksi hiukset tai silmät, on peitetty.

– Jo 40 metrin matkalla monilla oli suuria vaikeuksia henkilön tunnistamisessa. Silloin täytyy miettiä, että millaista näyttöarvoa tällaisille tunnistuksille voi antaa.

Korkman sanoo, että läntisessä kulttuurissa ihmiset katsovat usein silmiä tai hiuksia. Jos ne peitetään, tunnistus vaikeutuu huomattavasti. Kulttuurillisilla tekijöillä on muutakin vaikutusta tunnistamiseen.

– Tiedämme, että jos tunnistaja on varttunut eri etnisessä ryhmässä kuin tunnistettava, niin se vaikuttaa kielteisesti tunnistuksen luotettavuuteen. Meidän on helpompi tunnistaa ihmisiä, joilla on samanlaisia piirteitä, joiden keskellä olemme itse varttuneet. Tämä kehitys tapahtuu pikkihiljaa lapsuudessa.

Kormanin mielestä virheellisiä tunnistuksia voitasiin vähentää sekä poliisin ja oikeusviranomaisten koulutuksella, mutta myös tunnistustilanteiden videoinnilla.

– Koultus on tärkeää mutta myös se, että tunnistustilanteita ja kaikkia todistajien kuulusteluja alettaisiin videoida. Silloin voidaan jälkitäteen arvioida, mitä esitutkinnassa on tapahtunut ja miten sitä pitäisi arvioida. 

Heureka hyvä tutkimuspaikka

Silminnäkijä-kokeen voi tehdä Heurekassa vielä tällä ja ensi viikolla torstaista lauantaihin.

Korkman sanoo, että tunnistuskokeen tekeminen nimenomaan Heurekassa on erinomainen asia, sillä siellä koehenkilöiksi saadaan erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä verrattuna muihin tieteellisiin tutkimuksiin muuten saataisiin. Erityisesti keskeistä on se, että lasten tunnistuskykyä on tutkittu vähän.

– Usein tutkimuksissa on koehenkilöinä nuoria aikuisia. Täällä Heurekassa saamme koehenkilöitä ikäihmisistä ihan pikkulapsiin. Lasten tunnistuskykyä on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin aikuisten.

Tutkimusryhmään kuuluvat Korkmanin lisäksi professori Pekka Santtila Shanghain New York -yliopistosta,  tohtorikoulutettava Thomas Nyman Åbo Akademista, PsD Jan Antfolk Åbo Akademsita sekä professori James Lampinen Arkansas Universitysta. Projektin rahoittaa Suomen Akatemia.