Suomi 2008. Ohjaus: Matti Grönberg. Käsikirjoitus: Timo Kahilainen, Heikki Vihinen. Kuvaus: Jari Mutikainen. Leikkaus: Kimmo Taavila. Musiikki: Kummelit. Tuotanto: Markus Selin. Pääosissa: Mikko Kivinen, Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Hela. Kesto: 95 min.
Huomattavaa kansansuosiota nauttiva Kummeli-ryhmä teki Alivuokralaisen alun perin näytelmäksi. Koska yli 100 000 katsojaa ei voi olla väärässä, näytelmästä väännettiin elokuva, joka leviää 50 kopion voimalla.
Työlleen omistautunut hyönteistutkija Pauli Bergström (Heikki Silvennoinen) ja kirurgi Lauri Mustonen (Mikko Kivinen) asuvat arvoasunnossa Helsingin sydämessä alhaisella vuokralla. Asunnon omistaja rouva Lydia Molotova (Tuija Ernamo) antaa kiinteistön ennakkoperintönä veljenpojalleen vääpeli John Molotoville (Heikki Hela), joka käyttäytyy sotilaallisesti myös siviilissä. Uusi omistaja nostaa vuokran niin tähtitieteelliseksi, että Laurin ja Paulin on pakko hankkia alivuokralainen. Lisäksi Vääpeli Molotov päättää, että isotäti Lydia muuttaa miesten asuntoon piirakoita paistavan kotiapulaisensa kanssa.
Pauli ryhtyy etsimään alivuokralaista koko aukeaman lehti-ilmoituksella, johon hän liittää mukaan perhevalokuvia. Ilmoitus houkuttelee paikalle vain yhden kandidaatin, sievistelevän ja ylidramaattisuuteen taipuvaisen Robbanin (Timo Kahilainen), armoitetun stailaajan. Keskeisin huumorin kohde on siis homokulttuuri. Robbanin homoporukka on tyylillisesti jämähtänyt 80-luvulle. Ihan kauheeta -hokemia huudellaan kuorossa koko ajan ja discoillaan pikkusormi töröllä liian kireissä vaatteissa. Tämä hihityttää häviävän hetken verran. Puppelipojat kulkevat Robbania siteeraten "takki ja sepalus auki kohtia uusia haasteita".
Konflikteja ilmaantuu yksi toisensa perään. On sekaannuksia, näkemysten törmäyksiä, raatoja popsivia toukkia, munuaissiirto kotioloissa ja tietenkin vitsejä Molotovin cocktailista. Neljännen Kummeli-elokuvan juonenkäänteet ja hupsut sattumukset arvaa hyvissä ajoin etukäteen. Ideoita pohjustetaan hartaasti ja pitkään, ja sitten venytetty juttu lässähtää ponnettomaan antikliimaksiin. Katsoja kun on arvannut lopputuloksen jo puoli tuntia sitten.
Alivuokralainen on yliampuva ja kaksimielisiin vihjauksiin luottava farssi, jonka tempo on farssiksi aivan liian laiska. Lisäksi sen naiivi ja pöhkö maailma on armottoman vanhanaikainen, ovathan Kummelit tällaisen perussuomalaisen ajattoman junttiuden puolestapuhujia. Mutta pitääkö kaikkien hahmojen silti olla niin matalamielisiä ja korneja karikatyyrejä?
Teksti: Minna Karila