Kun Jonna ja Miia rakastuivat, he tiesivät haluavansa yhdessä perheen – edessä oli vuosien tuskien taival, ennen kuin heistä tuli äitejä: "Lapselle ei voi laittaa hintalappua"

Kun Miia, 38, ja Johanna, 41, eli Jonna, ystävystyivät vuonna 2013, ainakaan Miia tuskin arvasi tavanneensa tulevan elämänkumppaninsa.

Vastakkaisista ringettejoukkueista samaan salibandytiimiin päätyneet naiset olivat alkaneet tutustua toisiinsa paremmin yhteisten pelien jälkeen.

– Ensin ystävystyimme, mutta pian huomasimme, että viihdymme vähän enemmän yhdessä. Miia oli aiemmin ollut vain heterosuhteessa, joten aluksi me vähän katseltiin, että mitäs tämä onkaan.

Rakkaus alkoi syntyä hiljalleen. Molemmat huomasivat, että rinnalle oli löytynyt ihminen, jonka kanssa arki sujui helposti ja molemmat kävivät samalla aaltopituudella. 

– En ole koskaan tavannut samanlaista ihmistä kuin Jonna. Kun tutustuin hänen luonteensa hyvyyteen, tajusin, kuinka ihanan ihmisen olin kohdannut. Ajatukset menivät yksiin ja tuntui, että parisuhteesta ja elämästä avautui aivan uusia ajatuksia. 

– Koen, että jos en olisi Jonnan kanssa, seurustelisin miehen kanssa. Olen miettinyt asiaa useamman kerran ja minusta tässä kohtaa ihminen oli se ratkaisevampi tekijä, Miia kertoo.

Jo saman vuoden jouluna Jonna istui samassa pöydässä Miian perheen kanssa. Uudenvuoden jälkeen suhteesta kuulivat myös ystävät ja joukkuekaverit.

Haave omasta perheestä

Miian edellinen rakkaus päättyi, kun hän oli kolmekymppinen. Silloin pariskunnan eroon johtivat erilaiset haaveet tulevaisuudesta. Miialle oli aina ollut selvää, että hän haluaisi omia lapsia.

– Ajattelin silloin, että tuo olisi ollut se suhde, johon niitä lapsia syntyisi. Kun erosin, olin kauhuissani, että mitähän tästä tulee, kun olin jo kolmekymppinen ja tulevan parisuhteen rakentaminen piti aloittaa alusta. Olin huojentunut, kun Jonnan kanssa kävi nopeasti ilmi, että hänkin halusi perheen.

Perhe tuli pariskunnalle ajankohtaiseksi vuonna 2015. Silloin Miia ja Jonna kävelivät ensimmäisen kerran sisään Turussa sijaitsevalle Väestöliiton klinikalle.

– Miia oli aina toivonut lasta ja minulla puolestani oli aina ollut ajatus, että lapset tulisivat osaksi elämääni kumppanin kautta, joten oli luonnollista, että Miia lähtisi hoitoihin, Jonna kertoo.

Silloin he eivät tienneet, että parin yhteinen matka hedelmöitysklinikalla tulisi kestämään vielä vuosia.

Mullistava keksintö

Heinäkuun 26. päivä, vuonna 1978 Britannian Oldhamissa maailmaan avustettiin vauva, jonka syntymä käänsi uuden lehden historiassa.  

Lesley ja John Brown tyttölapsi, Louise Brown, oli tuolloin maailman ensimmäinen koeputkihedelmöityksellä alkunsa saanut vauva. Brownit olivat yrittäneet saada lasta yhdeksän vuotta.

Koeputkihedelmöityksen pioneerit Patrick Steptoe ja Robert Edwards olivat onnistuneet luomaan menetelmän, joka tulisi auttamaan pariskuntia heidän perhehaaveissaan ympäri maailman. 

Menetelmää oli kehitetty jo 60-luvulla, mutta tutkimusta pidettiin tiedeyhteisön keskuudessa merkityksettömänä ja jopa eettisesti arveluttavana. Britannian lääketieteen tutkimuskeskus ei suostunut rahoittamaan projektia.

Louise Brownin syntymä kuitenkin muutti yleisen mielipiteen. Robert Edwards palkittiin Nobelin lääketieteen palkinnolla vuonna 2010.

Koeputkihedelmöitystä käytetään erilaisten lapsettomuustilanteiden hoitoon. Hoito on monivaiheinen prosessi, jossa ensin naisen munasoluja kypsytetään hormonien avulla ja solut kerätään munarakkulapunktiolla talteen.

Sen jälkeen kypsät munasolut siirretään viljelymaljaan, jossa hedelmöitys voi tapahtua. Maljalle siirretään keskimäärin 200 000 siittiötä munasolua kohti. 

Lopulta tarkistetaan, montako munasolua on hedelmöittynyt, jonka jälkeen alkio voidaan siirtää naisen kohtuun. Munasolu voidaan hedelmöittää myös siirtämällä yksittäinen siittiö munasolun sisälle mikroinjektiolla.

Menetelmää voidaan käyttää, jos aiemmassa koeputkihedelmöityksessä siittiöt eivät ole hedelmöittäneet munasoluja lainkaan.

Pieni Papunen

Klinikan ensikäynnin ja tutkimusten jälkeen kävi ilmi, että Miian munasolureservi oli alentunut. Raskautta yritettiin ensin inseminaation avulla, mutta pian hoidot muutettiin koeputkihedelmöityshoidoiksi.

Ensimmäinen kerta sujui hyvin, sillä Miia tuli raskaaksi. Pari siirtyi klinikalta julkisen terveydenhuollon neuvolaan odottavaisin mielin. 

Elettiin loppukesää 2016 ja raskausviikolla 20. pari meni käymään rakenneultrassa. 

– Ultrassa hoitajan kasvojen ilme muuttui yhtäkkiä kesken kaiken. Hän sanoi, ettei voi puhua enempää, Jonna muistelee tilannetta.

Kun lääkäri saatiin paikalle, hyvin nopeasti kävi ilmi, että sikiöllä ei ollut kaikki hyvin.

– Se oli hirveä hetki. Lääkäri sanoi heti alkuun, että hän suosittelee miettimään raskauden keskeytystä, Jonna kertoo.

– Tieto tuli niin yllättäen, etten osannut reagoida siihen mitenkään, Miia lisää.

Sumuiset viikot

Sikiön tilannetta tutkittiin lisää Turun yliopistollisessa keskussairaalassa muutama päivä myöhemmin. Ultran ja lapsivesinäytteen jälkeen selvisi, että kyseessä oli harvinainen kehityshäiriö, triploidia.

– Raskausviikkojen ollessa jo niin pitkällä keskeytyslupa piti anoa Valvirasta, vaikka tilan toivottomuus kävikin selkeästi ilmi jo ultrassa.

Seuraavat viikot menivät sumussa. Alle kaksi viikkoa rakenneultrakäynnistä Miialle tehtiin geneettinen raskauden keskeytys.

– Sairaalapastorilta saimme kuulla, että pieni tyttömme, Papunen, voitaisiin sairaalapastorin toimesta saattaa ja tuhkata muiden Tyksin pienten kanssa. Sen kuuleminen oli kaikessa surussa lohdullista, sillä oma pahin pelkoni oli, että häntä tultaisiin kohtelemaan kuin sairaalajätettä, Jonna sanoo. 

Lue myös: Julia menetti molemmat kaksospoikansa sairaalassa, vaikka huoli heräsi jo raskauden aikana – nuori nainen kysyy nyt, tehtiinkö hänen lastensa eteen kaikki mahdollinen

Takaisin hoitoihin

Kuukausi ennen Papusen kuolemaa Jonna ja Miia olivat käyneet perhepiirin kanssa maistraatissa rekisteröimässä parisuhteensa. Surun keskellä häitä ei juhlittu.

– Kaikki onni ja iloisuus pyyhkiytyi pois. Häitä ei ole ehditty juhlia tähän päiväänkään mennessä, Jonna kertoo.

Pari palasi hedelmöitysklinikalle melko pian. Vaikka suru kalvoi mielessä, he halusivat jatkaa. He tiesivät juoksevansa kilpaa biologisen kellon kanssa.

– Hoitoihin tuli noin puolen vuoden tauko, sillä lääkäri huomasi muutoksia ultrassa, joita hän halusi selvittää enemmän. Kun olimme varmoja, että kaikki oli kunnossa, hoitoja jatkettiin, Miia kertoo. 

Seuraava munasolujen kasvatus ei tuottanut Miialle tuloksia. Lääkäri pohti, voitaisiinko enempää edes tehdä. Pari pohti, pitäisikö sittenkin Jonnan yrittää tulla raskaaksi.

–  Miian raskauden aikana minulle iski vauvakuume. Olin siitä aivan ihmeissäni, että kuinka minulle voi tulla 37-vuotiaana vauvakuume, vaikka olin koko elämäni ajan ajatellut, että lapsi tulisi minun elämääni suhteen kautta. 

Hoitoihin lähdettiin hyvillä mielin ja Miia sai mahdollisuuden hengähtää kokemuksensa jälkeen. Jonnan munasolujen kasvatus lähti liikkeelle toiveikkaasti.

Lisää epäonnea oli kuitenkin tiedossa. Munasoluja saatiin talteen kerralla 21, neljä hedelmöittyi, mutta lopulta yksikään ei edennyt raskauteen asti.

– Yksi alkio siirrettiin minulle, siitä olisin voinut tulla raskaaksi. Muut hedelmöittyneet alkiot eivät lopulta selvinneet. Ensin tuuletettiin, että 21 munasolua, wau, meistä tulee perhe ja muutamassa päivässä meidät oli taas tiputettu alas. 

Myöskään kasvatuksen jälkeen tehdyt inseminaatiot eivät saaneet Jonnaa raskaaksi.

Viimeisen kerran

Pari oli varautunut siihen, että klinikalla käyminen tulisi kustantamaan heille paljon. Säästöjä oli, mutta ne myös menivät. Hoitojen alussa ei vielä tiedetty, kuinka pitkä ja kivinen tie raskaaksi tuleminen lopulta oli.

– Lainaakin jouduttiin ottamaan, lopulta puhuimme kymmenistä tuhansista. Mutta lapselle ei voi laittaa hintalappua. Meillä oli alusta alkaen tahtotila, että yritämme lasta niin pitkään, kun lääkärit katsovan asian olevan järkevästi mahdollista, Jonna kertoo.

Lue myös: Lapsihaaveet jo kertaalleen haudannut Tommi, 41, unelmoi nyt yhteisestä adoptiolapsesta Janne-miehensä kanssa – "Uskon tämän toteutuvan"

Kun Jonnalle tehdyt hedelmöityshoidot epäonnistuivat, pari päätti vielä kerran kokeilla, voisiko Miia tulla raskaaksi. Avuksi otettiin lääke, joka tukee munasolujen kehittymistä alkuvaiheesta asti. Se tukenaan Miia lähti viimeiseen munasolujen kasvatusoperaatioon.

– Seitsemän munasolua saatiin, kolme hedelmöittyi, yksi alkio siirrettiin tuoreeltaan ja kaksi alkiota kasvatettiin blastokystiksi ja laitettiin pakkaseen. Ensimmäisen pakkasesta otetun blastokystisiirron jälkeen tein positiivisen raskaustestin, mutta raskaus päättyi muutamassa päivässä. 

Jäljellä oli enää yksi. Se oli Miian ja Jonnan viimeinen toivo.

Elokuussa 2018 Miia katseli jälleen positiivista raskaustestiä ja pohti, voisiko toinen haalea viiva kertoa siitä, että kyseessä on jälleen biokemiallinen raskaus. 

– Raskaus varmistui vasta lomamme jälkeen, koska aiempaa aikaa laboratorioon ei saatu. Sitten varmistui, että tämä on nyt se juttu! Miia muistelee.

Papusen menetys kolkutti molempien mielessä läpi raskauden. Miian raskaus sujui hyvin, mutta Papusen vuoksi he olivat nyt tarkemmassa seurannassa. Jokaista ultraa jännitettiin todella paljon. 

Huhtikuussa 2019 pariskunnalle syntyi pieni ”Hymy”-tyttö, joka myöhemmin sai nimekseen Tilda.

– Synnytyksessä oli niin huikeaa, kun hänet nostettiin Miian rinnalle. Tildalla oli saman tien silmät auki ja hän katseli minua tummilla tarkkaavaisilla silmillään. Siinä hetkessä ei hitustakaan tarvinnut epäillä, ettenkö voisi Tildaa rakastaa, vaikka hänessä ei ole minun biologiaani.

Mahtava taistelijatar

Vuonna 2018 Suomessa syntyi erilaisten hedelmöityshoitojen tuloksena 2460 vauvaa, mikä käsittää noin 5,4 prosenttia kaikista syntyneistä lapsista. 

Lue myös: Naisparien ja itsellisten naisten hedelmöityshoidot käynnistyvät hiljalleen yliopistosairaaloissa

Nykyisin lapsettomuushoitoja tehdään julkisilla klinikoilla myös sateenkaariperheille. Sateenkaariperheet-yhdistyksen mukaan aiemmin lahjasoluilla tehtäviä luovutuksia ei tehty itsellisille naisille tai naispareille. Tilanne on muuttunut vastikään, eikä toimintaa ole ehditty käynnistää kaikissa sairaanhoitopiireissä. 

– Meidän ainoa vaihtoehto oli yksityisellä klinikalla, Jonna sanoo.

Tilda sai alkunsa anonyymin luovuttajan soluista. Kun hän täyttää 18, hänellä on oikeus selvittää luovuttajan henkilöllisyys.

– Tietysti olemme haaveilleet, että Tildalla olisi sisarus, mutta samalla tiedämme, miten paljon se vaatii, Miia sanoo.

Päällimmäisenä pariskunnan mielessä on kuitenkin onnellisuus siitä, että perheellä on lapsi, hymyilevä ja voimakastahtoinen Tilda.

– Tilda pohjautuu nimestä Mechthild, joka tarkoittaa mahtavaa taistelijatarta. Hän oli se meidän aivan viimeinen toivomme, joka taisteli itsensä luoksemme. Hänessä on reilun vuoden ikäisenä jo nähtävissä tarmokkuutta ja taistelutahtoa, Jonna kuvailee. 

Kaksikko on erittäin kiitollinen siitä tuesta ja hoidosta, jota he vuosien aikana saivat klinikalta, neuvolasta ja sairaalasta. 

–Sitä emme tienneet, kun ensimmäisen kerran klinikalle astuimme, mutta ihmiset siellä olivat aivan kultaa. Kun Tilda syntyi, ostimme hänelle lahjaksi erilaisista perheistä kertovan Meidän Pihan Perhesoppa -kirjan ja haimme klinikan hoitohenkilökunnalta nimikirjoitukset siihen, Jonna lopettaa.

Lähteet: Sateenkaariperheet.fi, The Guardian, BBC, Terveyskirjasto ja THL.