Ovisilmät ja varmuuslukot loppuivat kaupoista ja kaamos tuntui tavallistakin synkemmältä Kuopiossa vuoden 1964 taitteessa, kun kaupungissa liikkui vapaalla jalalla niin kutsuttu nailonsukkamurhaaja.
– Se oli järkyttävä homma. Varsinkin naiset olivat kovasti peloissaan. Siihen aikaan ei ollut paljon autoja, vaan kuljettiin jalan. Itse seurustelin jo nykyisen vaimoni kanssa, mutta kaverit kertoivat, että silloin ei tanssipaikoilta saanut naisia saatille, muistelee Kuopiota kahlinnutta pelon ilmapiiriä eläkkeelle jäänyt poliisi Keijo Karhunen, 71.
Karhunen aloitti poliisin tehtävät vasta kaksi vuotta tapahtumien jälkeen, mutta seurasi nailonsukkamurhaajan ajojahtia herkeämättä, sillä oma isä työskenteli tuolloin poliisina.
Nailonsukka tiukasti kaulan ympärillä
Koko maata ravisteleva tapahtumaketju sai alkunsa 8. joulukuuta 1964, kun tunnollisena työntekijänä pidetty 26-vuotias Terttu Mikkonen ei saapunut tavalliseen tapaansa työpaikalleen Keskolle. Mikkosen työkaverit huolestuivat konsulenttiystävänsä poissaolosta ja lähtivät käymään naisen asunnolla.
Työkaverit pimpottivat Mikkosen ovikelloa turhaan – kukaan ei avannut ovea. Postiluukusta kurkistaminen paljasti nuoren naisen karmean kohtalon: Terttu Mikkonen makasi sängyllä liikkumattomana. Mikkonen oli kuristettu, ja hänelle oli tehty seksuaalista väkivaltaa. Naisen kaulasta löytyi tiukasti solmittu nailonsukka.
Poliisi aloitti mittavat etsinnät murhaajan kiinnisaamiseksi. Tutkinnoissa oli mukana lukuisia poliiseja ja selvisi, että nuori nainen oli kuollut jo itsenäisyyspäivän aattona.
Varastomies epäiltynä
Poliisi pidätti teosta epäiltynä Mikkosen kolme vuotta nuoremman työkaverin. Varastomiehenä työskennelleen nuoren miehen oli tarkoitus kyläillä juuri itsenäisyyspäivän aattona naisen luona. Poliisi ja media julkaisivat miehen nimen ja kuvan. Ihmisten puheissa 23-vuotiaasta miehestä tuli murhaaja, vaikka muutaman viikon jälkeen mies paljastui syyttömäksi.
Syyttömän miehen elämä häiriintyi murhaepäilyjen vuoksi ja hän joutui muuttamaan paikkakunnalta sitkeiden syytösjuorujen vuoksi.
– Poliisilla oli syy epäillä miestä ja hänen kertomuksensa muuttui koko ajan. Mutta kyllä tästä tapauksesta koko poliisikunta oppi aika paljon. Poliisin työssä opin hyvän ohjeen siitä, ettei pidä luoda ennakkoasennetta epäiltyä kohtaan, Keijo Karhunen toteaa.
Kartalla näkyy nailonsukkamurhaajan surmapaikat:
nailonsukkamurha
"Ihmiset olivat varautuneita"
Uuden vuoden juhlinnan jälkeen paljastui toinen surmateko. 3. tammikuuta hieman ennen iltaseitsemää vain 16-vuotias Raili Laitinen löydettiin samalla tavoin kuolleena kuin kohtalonsisarensa – kuristettuna sängystä, vaatteet revittynä ja nailonsukka kaulaan sidottuna.
– Murhat saivat mediassa valtavasti huomiota. Kun toisesta murhasta uutisoitiin televisiossa, surmapaikalle oli valtava kansanvaellus, Karhunen sanoo.
Lehdet uutisoivat myös näyttävästi, kuinka ovisilmät, turvaketjut ja varmuuslukot loppuivat kaupoista, kun ihmiset pelkäsivät nailonsukkamurhaajaa. Keijo Karhunen työskenteli vielä murhien aikaan autokauppiaana ja kertoo, kuinka tuntemattomiin suhtauduttiin varauksella.
– Työnantaja käski minun viedä esitteitä erääseen asuntoon, sieltä kuulemma voisi olla kaupat luvassa. Ovelle tuli ensin vanhempi rouva, jonka jälkeen hänen tyttärensä. Näytin heille käyntikorttini ja kerroin asiani, mutta naiset keskustelivat pitkään siitä, uskaltavatko päästää minut sisälle. Lopulta ottivat ovenraosta esitteet vastaan, Karhunen muistelee.
Parturiharjoittelija kiinni
Jo seuraavana yönä Raili Laitisen murhan paljastuttua painajainen sai pisteen: poliisi pidätti parturiliikkeen 17-vuotiaan harjoittelijan, Ilkka Kiviojan. Kivioja paljastui Laitisen perhetutuksi. Poliisi järjesti murhaajan nappaamisesta ensimmäistä kertaa televisiossa suoran tiedotustilaisuuden.
– Kaikki kerääntyivät television ääreen seuraamaan sitä, eläköitynyt poliisi Keijo Karhunen muistelee.
Karhusen mukaan oikeudenkäynti pidettiin Kuopion kaupungintalolla ja paikan päälle saapui salin täydeltä väkeä.
– Uskon, että ihmisillä oli pelon sijasta vihan tunne tekijää kohtaa. En koskaan katsonut oikeudenkäynnin pöytäkirjoja, mutta työkaverilta kuulin miehen olleen aikamoinen reppana. Kova homma olla syytettynä, kun oikeudenkäyntiä seurasi koko Suomi.
Nykypostin haastattelussa vuonna 1979 mies kertoi, ettei kuristanut naisia nailonsukalla, vaan paljain käsin. Vaikutuksia hän oli saanut aiemmin 60-luvulla Yhdysvaltoja järkyttäneeltä Bostonin kuristajalta. Mies myös kertoi laatineensa 13 nimen listan naisista, jotka halusi tappaa.
– Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että jos ihminen haluaa murhata, tappaa, niin hän on itse hyvin kylmä, hyvin sairas ihminen. Mun motiivina näihin tekoihin oli pelkästään halu tappaa. Se on raaka motiivi, mies kertoi lehden haastattelussa.
Ilkka Kivioja tuomittiin Kuopion raastuvanoikeudessa kahdesta murhasta ja muista rikoksista 15 vuodeksi vankeuteen. Oikeuden mukaan Kivioja oli tekohetkellä täyttä ymmärrystä vailla ja rikosnimikkeet muuttuivat hovioikeudessa tapoiksi. Mies istui tuomiostaan 8 vuotta.
Lähteet: Yle, Savon Sanomat, Karjalainen, Nykyposti