Uusi SM-liigakausi käynnistyy tänään tiistaina, kun hallitseva mestari Tappara kohtaa Nokia Arenalla viime kevään finaaliparinsa TPS:n. Miltä kauden lähtöasetelmat näyttävät? MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen ja MTV Urheilun jääkiekkotoimittaja Ilari Savonen käyvät polttavia puheenaiheita läpi kymmenen väitteen kautta.
Pääkuvan video: Petteri Sihvonen arvioi SM-liigaseurojen voimasuhteet: Runkosarjan voitosta käydään tiukka taisto.
Uuden liigakauden alla on nähty isoja pelaajaliikkeitä, kun seurat ovat riehuneet markkinoilla. Uusvanhoina niminä liigaan ovat palanneet muun muassa Jori Lehterä (Tappara), Joonas Kemppainen (Kärpät), Juuso Hietanen (HPK), Sami Niku (JYP) ja Jyrki Jokipakka (Ilves).
Ketkä ovat suurimpia suosikkeja? Ovatko viime kauden kärkiseurat yhä keulilla? Minkä joukkueen ylle voi nostaa suuria kysymysmerkkejä?
MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen ja MTV Urheilun jääkiekkotoimittaja Ilari Savonen pureutuvat isoihin puheenaiheisiin kymmenen väitteen kautta.
KATSO: Petteri Sihvosen karkealle virhearviolle naurettiin – kiekkoasiantuntija hätkähdyttää jälleen: "Kausi päättyy maaliskuussa"
1. On täysin perusteltua puhua kaikkien aikojen liigakaudesta.
Sihvonen: En ihan tuohon lähde. Henkilökohtainen suhteeni SM-liigaan on liian pitkä ja syvä nostaakseni tätä käsillä olevaa sesonkia kaikkien aikojen liigakaudeksi. Sanon, että 2020-luvun taitteen ja sen seitsemisen kautta mukaan lukien kyse on suurimpien ennakko-odotusten sesongista, kiitos sen, miten vuolasta laatupelaajien liikehdintä on ollut sarjaan.
Savonen: Eri aikakausia on vaikea verrata, mutta hyvällä syyllä voidaan puhua lähihistorian kovimmasta liigakaudesta. Monet seurat ovat vahvistuneet merkittävästi, ja kilpailutilanne kiristyy niin kärjessä kuin keskikastissa. Isot ovat kuitenkin isoja. 2010-luvun menestyjät näyttävät suuntaa.
2. Tappara on yhä se joukkue, jota kaikki jahtaavat. Pullat ovat hyvin uunissa Nokia Arenan kirvesrintapäädyssä.
Sihvonen: Tapparan tilanne on suorastaan loistava. Jussi Tapola pelaajineen sai viime kaudella kaikin tavoin kultalangasta kiinni. Tappara oli kyntänyt Jukka Rautakorven päävalmentajavuodet ja Tapolan paluusesongin 2020–21. Tapola onnistui korjaamaan kurssia, ennen kaikkea pelitavallisesti. En ole koskaan nähnyt elokuussa näin valmista Tapparaa. Tai lisään: en ole koskaan nähnyt yhtään ainutta liigajoukkuetta näin valmiina jo kauden alla. Tappara on marssimassa uudemman kerran kohti finaalisarjaa.
Savonen: Tapparan syksyn ensimmäinen CHL-peli veti sanattomaksi. Miten on mahdollista, että palapeli on jo noin hyvillä uomilla ensimmäisessä tosipelissä? Noh, sen jälkeen tulikin pieni heilahdus, mutta se ei horjuta isoa kuvaa. Tapparalla on aivan uskomattoman hyvä joukkue. Todella terävä kärki, todella laadukasta erikoisosaamista, maalintekovoimaa, sopivaa santapaperiosastoa ja nuoria tai jo tovin ajan liigaryhmässä mukana olleita pelaajia, joita voi kaavailla vastuurooleihin. En näe, että on mitään syytä sille, miksi Tappara ajautuisi jonkinlaiseen kriisiin. Se voittaa pelejä huonoinakin iltoina – loistavan ylivoimansa ansiosta. Good luck with that, voisi muille sanoa.
LISÄÄ:
Tapparan huippuvärväykset veivät Kristian Kuuselan nelosketjuun – MM-kultaleijonalta uskomattoman tyylikäs reaktio
Tapparalle syksyn ensimmäinen CHL-tappio – varmisti silti jatkopaikkansa!
Juttu jatkuu kuvan alla.
Tappara ehti jo varmistaa jatkopaikkansa CHL:ssä.
3. Kärpät nousee takaisin mahtiseurojen joukkoon ja on Tapparan ykköshaastaja.
Sihvonen: Tuosta olen samaa mieltä. Lauri Marjamäen paluu ja hämmästyttävä läjä uusia laatupelaajia nostavat Kärpät hallitsevan mestarin Tapparan ykköshaastajaksi. Onko huippuhankintoja peräti kahdeksan vai yhdeksän? Silti Kärpissä noin puolet pelaajista on vahvasti oululaistaustaisia. Kärpät suistui raiteiltaan vuonna 2016, kun seuran sisällä tulkittiin Marjamäen voittaneen kaksi mestaruutta ja pronssia väärällä ja värittömällä pelityylillä. Huh! Nyt Marjamäki kutsuttiin takaisin palauttamaan Kärpät arvoisensa suurseuratoiminnan piiriin. Uskon, että Marjamäki tekee sen.
Savonen: Julistan suoraan: Kärpät on ainoa liigajoukkue, joka voi edes jollain tasolla haastaa Tapparan tulevalla kaudella tai kevään ratkaisupeleissä. Se taas kertoo paljon noista kahdesta joukkueesta, koska pitää muistaa, että moni muukin on vahvistunut merkittävällä tavalla. Lauri Marjamäki on palauttanut Kärppien peliin tutut, voittavan jääkiekon perusperiaatteet. Kärppien joukkue on erinomaisesti roolitettu, ja sen sisäinen kilpailutilanne on vähintään yhtä kova kuin Tapparassa. "Hei, hei me ollaan hei sympaattinen pieni pohojooissuomalainen seura hei", saattaa Juha Junno taas virnuillen todeta. Tämä on laadun, mutta ennen kaikkea vanhojen, isojen seurojen marssikausi.
LISÄÄ KÄRPISTÄ:
Lauri Marjamäki vei taas Kärppä-pelaajat ruokakauppaan – menestysseura tekee nousua kovilla nimillä
Marko Anttila paljastaa isoimman syyn sille, miksi hän päätyi Kärppiin – "Päätös oli lopulta aika helppo"
Lauri Marjamäki yrittää palauttaa Kärpät menestyksen tielle.
4. TPS luisuu välitilaan viime kevään onnistumisen jälkeen. Valtavat menetykset painavat liikaa vaakakupissa.
Sihvonen: Näen tämän hieman toisin. Otan riskin ja sanon, että TPS lähestulkoon säilyttää asemansa neljän parhaan joukossa. Tokko se finaaliin asti yltää, mutta ei sekään mahdotonta ole. Kyllä, pelaajamateriaali on hieman heikentynyt, mutta sille vastapainon antaa päävalmentaja Jussi Ahokas. Ahokas on valmentanut jo vuosikymmeniä, mutta vasta nyt, 2022 syksystä lukien hän näyttäisi ymmärtävän, miten hyökkäyspeliä tulee taktisesti valmentaa. Ahokas on ollut selvästi hereillä. Hän on lukenut keskustelut, katsonut pelit uudestaan, tehnyt analyysit ja johtopäätökset. Pelataan sentterin kautta, oma siniviiva ylitetään syöttäen, hyökätään kaistoilla pysyen, keskialueen yli mennään rintamahyökkäyksin, minkä jälkeen joko kuljetetaan tai syötetään sinisen yli tai pelataan päätyyn, prässätään kolmelta kaistalta ja synnytetään sitä kautta pitkiä hyökkäyksiä. Tätä Ahokas ei osannut ennen. Sama on vaivannut Jouko Myrrää ja Olli Jokista. Kyllä TPS pärjää ihan hyvin!
Savonen: TPS oli koko alkuvuoden paras puolustava joukkue, jonka tehokkuus lepäsi Juuso Pärssisen, Markus Nurmen ja Mikael Pyyhtiän varassa. Nyt jäljellä on enää yksi, Pyyhtiä, mikäli hän palaa NHL-leiriltä takaisin Turkuun. TPS:n materiaali on todella tasapaksu ja siinä on rajuja puutteita. Vaikka Ahokas taikoisi mitä tahansa taikatemppuja, ei tämä voi olla näkymättä isossa kuvassa. TPS jää auttamatta ykköskategorian joukkueiden jalkoihin. Eli mikään ei ole sinänsä muuttunut keväästä, joskin nyt ero kasvaa entisestään Tapparaan. TPS:n kohdalla iso kysymys liittyy ratkomiseen. Mistä maalit? Mistä tehot? Ketkä ovat aidosti hyökkäyspelin vetureita? Onko Aarne Intonen mitat täyttävä ykkössentteri? Jääkö Pyyhtiä aivan yksin? Liikaa kysymysmerkkejä.
LISÄÄ TPS:STÄ:
SM-liigafinalisti TPS koki rajuja NHL-menetyksiä – nyt sen luotsi Jussi Ahokas ottaa kantaa hurjaan haasteeseen
TPS:lle todella ruma tappio CHL:ssä
TPS:ää murjottiin rumasti CHL:ssä – tältä kuulosti Jussi Ahokkaan kirosanojen sävyttämä purkaus
TPS:lle tuntuva takaisku – NHL:n kesän ykkösvaraus jättämässä SM-liigan
5. HIFK:lla on nyt jatkumoa, jota ei ole nähty pitkään aikaan, mutta se meinaa jäädä silti kärkitaiston ulkopuolelle.
Sihvonen: HIFK on mysteerien mysteeri. Ville Peltonen ei tullut SM-liigaan valmiin pelikirjan kanssa. Tuo menee urheilujohtaja Tobias Salmelaisen piikkiin. Eihän SM-liiga ole mikään valmentajien harjoittelupaikka. No, viime kausi meni jotenkuten HIFK:lta. Se, mitä nyt tapahtuu, on käsittämätöntä. Onko seuralla rahat loppu? Vai mikä on? Ei suurseura voi lähteä tähän "kaikkien aikojen" kauteen keskikokoisen organisaation pelaajamateriaalilla. Mietin, miten seuran hallitus sallii tämän. Vai onko juuri hallitus tämän kaiken takana? Salmelainen saadaan näyttämään liki kädettömältä. Toinen juttu, jota en tässä edes tohdi kirjoittaa puhtaaksi, on HIFK:n maalivahtitilanne.
Savonen: Helsingin IFK on hämmentävä kokonaisuus. Se oli viime kaudella parhaimmillaan aivan häkellyttävän hyvä jääkiekkojoukkue, joka pelasi, Sihvosen kritiikistä huolimatta, ihan aidosti hyvää jääkiekkoa. Sitten tuli poissaoloja ja koko paketti levisi. TPS-puolivälieräsarja oli kuin kuvastus koko kaudesta. Hyviä hetkiä, sekasortoa ja valtava pettymys. Tämän syksyn suurin ihmetyksen aihe on kuitenkin se, miten ihmeessä tuohon, nyt jalkeilla olevaan HIFK:n joukkueeseen on saatu upotettua kolme miljoonaa euroa? Siis mitä? HIFK on valtavan askeleen Tapparaa ja Kärppiä perässä. Eikä se voi olla niin. Uskon kuitenkin, että HIFK tekee vielä kauden aikana paikkausliikkeitä, ja Ville Peltonen saa joukkueen pelaamaan hyvää lätkää. Keväällä se ei kuitenkaan riitä – varsinkaan välierissä, kun vastaan tulee joko Tappara tai Kärpät. Silloin puhutaan raa’asta realismista.
LISÄÄ HIFK:STA:
Petteri Sihvoselta tylyä puhetta HIFK:n voimakaksikosta – ruoskii jälleen isolla rahalla koottua suurseuraa: "Nostanut jo etukäteen kätensä pystyyn"
HIFK teki jotain, mitä siltä on puuttunut jo vuosien ajan – mutta oliko tämä oikea hetki?
Ville Peltosen HIFK haluaa pelata nykypäivän brändikiekkoa – mitä se oikein tarkoittaa?
HIFK:n uusi vahvistus tykitti 33 maalia yhteen liigakauteen – sitä seurasivat ikävien käänteiden vuodet
5:46
Petteri Sihvonen arvioi SM-liigaseurojen voimasuhteet: Tässä on keskikastin joukkueet.
6. JYP tekee nousua, mutta Jukka Rautakorven ja Ville Niemisen uutta projektia ei osteta säröittä Jyväskylässä.
Sihvonen: Kalliiksi se ainakin tulee, niin kuin aina Rautakorven kanssa käy. Palkkaa hänet, niin tiedät, että pelaajabudjetti pompsahtaa kattoon. JYPin toimitusjohtaja Risto Korpela jos joku tietää tämän. Korpela oli aikoinaan HPK:n toimitusjohtaja, kun Rautakorpi piipahti Hämeenlinnassa. Muuten toki toivotan Rautakorven tervetulleeksi JYPiin. Tulosta pitää parin vuoden sisällä tulla, mutta uskon, että JYPin yhteisö arvostaa sitä, ettei seuraa ole jo etukäteen ilmoitettu heittopussiksi – niin kuin parina aiempana kautena on käynyt.
Savonen: Tuntuu hurjalta, että kuinka isoja panostuksia JYP on tehnyt kevään ja kesän aikana. Nyt jalkeilla on jo oikeasti kilpailukykyinen joukkue. JYPiä on syytä seurata suurennuslasin kanssa, koska eihän kukaan vielä tiedä, että mihin suuntaan Traktori lähtee puksuttamaan. Riittääkö Valtrassa kierrokset voimakkaan ylämäen kipuamiseen vai kuuluuko myllystä tasaisin väliajoin kirskuntaa ja sylinterien pauketta? Laatu luo ennakko-odotuksia, mutta mitä Rautakorpi ja Nieminen lähtevät tarkalleen ajamaan hurrikaanien peliin? Aika näyttää.
LISÄÄ JYPISTÄ: Ville Nieminen operoi nyt jättisatsauksia tehneen JYPin taustalla – suojattina muun muassa kovan luokan NHL-lupaus
7. Pelicansin äärimmäisen korostunut ”nuoret pojat” -projekti ei tule onnistumaan lainkaan toivotulla tavalla. Seura jää takamatkalle, eivätkä kauden aikana tehtävät vahvistukset muuta suuntaa.
Sihvonen: Tommi Niemelän ensimmäinen Pelicans-päävalmentajakausi meni hyvin. Miksi? Pelitapa oli kunnossa ja Niemelä sai psykologisesti luotua sellaisen joukkue vastaan muu paha maailma -asetelman. Kun ympärillä myrskysi, pukukopissa oli selkeää. Toinen kausi meni vihkoon, kun Niemelä kikkaili pelitavalla eikä pukukopissa ollut enää altavastaaja-asennetta. No, nyt ollaan taas tilanteessa, jossa seura on hieman mukkelis, makkelis, jolloin pukukoppi vastaan seura ja muu maailma on luotavissa oleva asetelma. On pommin varmaa, että Pelicans pelaa vain ja ainoastaan Meidän peliä. Minä varaan omissa papereissani Pelicansille ihan kohtuullisen yllättäjän sauman täksi kaudeksi.
Savonen: Minä en varaa. En osta yhtään väitteitä siitä, että Pelicansin kärki olisi yhä terävä ja että jalkeilla olisi laatunippu. Höpö, höpö. Kärki on kapeampi kuin aiemmin, puolustus on totaalinen arvoitus ja ykkösmaalivahdin kohdalla voi pelon sekaisin tuntein odottaa uutta skandaalia. Kaoottisesta tilanteesta kertoo kaiken sen, että Pelicansin piti tehdä ihan liigakauden alla vielä merkittäviä pelaajaliikkeitä. Ei siinä. Jokaiselle nuorelle pelaajalle viisi senttiä lisää itseluottamuspituutta ja ei muuta kuin pudotuspeleihin. Rehellisesti sanottuna: vaikea nähdä, että tuo toteutuu. Tämä ei ole se kausi, johon lähdetään epävarmasti kokeillen. Tähän kauteen lähdetään kaasu pohjassa, koska mikään muu ei riitä.
UUTINEN: Pelicans täräytti! 12 vuotta ulkomailla kiekkoillut KHL-tähti pelaa ensi kaudella SM-liigaa
8. Pekka Virran SaiPa ottaa askeleen eteenpäin, mutta pelaajaosaamisen puute hillitsee nousua.
Sihvonen: SaiPan ja Pekka Virran yhtälö on minulle aivan selvä. SaiPa elää tai kuolee siitä, miten Virta onnistuu todella lukuisan ulkomaalaispelaajien kaartin kanssa. Muotoilen sen niin, ettei päävalmentajan sovi koko ajan näyttää ovea ulkomaalaispelaajille ensimmäisten eikä toisten vaikeuksien ilmetessä. Jos tässä onnistutaan, alkaa Virran yltiökiekollinen, niin kuin jo 2007 sitä kutsuin, kiekkokontrollilätkä purra. SaiPa voi parhaimmillaan taistella jopa pudotuspelipaikasta – edellyttäen, että ulkolaisten, joita on miltei puoli joukkueellista, kaikki menee hyvin.
Savonen: Sihvonen tuossa hyvin tiivistää sen, miksi SaiPa on pieni kummajainen. Joukkueen runko on aivan liikaa ulkomaalaispelaajien varassa. Tämän päivän arvoitukset tarjoaa SaiPa Lappeenrannasta, voisi lokakuisen otteluillan kuuluttaja todeta. Virta kyllä saa joukkueensa pelaamaan laatulätkää, mutta miten se korreloituu tulokseen? Ja pystyykö SM-liigassa yksikään seura rakentamaan menestysreseptiään niin, ettei sen ytimestä löydy joko oman kylän huippupelaajia tai useampaa suomalaista, johtavaa pelaajaa. SaiPaa voisi muuten povata pudotuspelitaisteluun, mutta äärimmäisen kovan kilpailutilanteen keskellä voi hyvinkin käydä niin, että ylämäki on vielä liian jyrkkä.
5:43
Petteri Sihvonen arvioi SM-liigaseurojen voimasuhteet: Nämä joukkueet jäävät sarjan hännille.
9. Ässille ei voi povata ruusuista kautta. Se ei saa kilpailuetua oikein mistään.
Sihvonen: Tai sitten se kilpailuetu on juuri tuossa, että me ulkopuolelta emme näe sitä. Ässät on nurkassa, kehitysjohtaja Tommi Kerttula on nurkassa, päävalmentaja Karri Kivi on aika pahassa saumassa. Kun noin on, Porissa on jouduttu ja joudutaan miettimään aivan jokaista tekoa ja siirtoa huolella. Pelitavan on oltava tip top, pelaajahankintojen on oltava viimeisen päälle, ja onhan siellä Jesse Joensuu. Hänen Ässät saatetaan nähdä jopa pudotuspeleissä ensi keväänä.
Savonen: Jesse Joensuu on tarinana ja luonnepelaajana loistava johtaja Ässien joukkueelle. Se, mitä hän saa pelillisesti aikaan, on sitten toinen juttu. Pidän Ässiä ihan SaiPan tapaan isona arvoituksena. Se, miten ulkomaalaishankinnat onnistuvat, on kriittisessä roolissa. Joko porilainen hulluus puree oikein kunnolla tai sitten Ässät jää liian tasapaksuksi suorittajaksi. Kaiken osuessa nappiin Ässät voi taistella pudotuspelipaikasta, mutta näen myös vahvana vaihtoehtona sen, ettei noin käy.
10. SM-liigaseurat pyrkivät parantamaan kamppailupelaamistaan. Se johtaa osaltaan ylilyönteihin, mutta samalla vankistaa Suomen asemaa Euroopan johtavana kiekkomaana.
Sihvonen: Suomi on Euroopan johtava kiekkomaa ja Kanadan kanssa koko maailman johtava kiekkomaa. SM-liiga on minun papereissani Euroopan johtava lätkäsarja. Miksi? Koska SM-liigalla on jotain, mitä missään muualla maailmassa ei ole. Sillä on kollektiivinen peli-identiteetti. Onkohan edes huippujalkapallossa yhtään sarjaa, jossa olisi näin? Nyt SM-liiga saa vielä kermaa kakun päälle, kun sarjaan tulee lisää laadukkaita pelaajia. Kamppailupelaaminen onkin visainen pulma. Nyt näyttää siltä, että tuomarilinjaa lähdetään höllentämään. En ole lainkaan varma, onko tämä oikea reitti. Nyt ei ainakaan pidä sallia sitä, mitä jo viime kaudella nähtiin: aivan kuin poikittaisen mailan selkään iskeminen olisi poistettu säännöistä kokonaan. Ei sellainen lisää kamppailupelaamista. Eikä samalla voi mennä siihen, että mailahäirintä lisääntyy entisestään. Olen tässä asiassa epäilevällä kannalla. Kamppailupelaamisessa on näkynyt ennen kaikkea se, että SM-liigassa on pelannut keskimäärin melko nuoria pelaajia, minkä lisäksi peli on äärimmäisen taktista, eikä tunkkaista nujuamista. Varmin konsti lisätä kaksinkamppailukykyä on se, että sitä aletaan viljellä harjoituksissa entistä enemmän. Erotuomareita ja sääntötulkintoja en sotkisi tähän asiaan juuri ollenkaan.
Savonen: Tyytyväisyys tappaa kehityksen. Suomi tuottaa laadukkaita pelaajia, ja Suomen pelitaktinen ja rakenteellinen osaaminen on maailman huippua. Suomen pitää kuitenkin pystyä pysymään kehityksessä mukana. Kamppailupelaaminen ja tempopeli ovat niitä elementtejä, joissa Suomi on jo jäänyt ja uhkaa jäädä yhä enemmän jälkeen, ellei asiaan puututa. Suomalaista peli-identiteettiä voi terävöittää nykyisestä. Vaikka menestystä tulee, on pidettävä huoli siitä, että asiat ovat mallillaan myös jatkossa.
1:51
Herkullinen SM-liigakausi aivan oven takana! Tätä voi odottaa tulevalta sesongilta.