Valtaosa urheilijoista ei koskaan koe urallaan olympialaisia. Myös Tomi Rantamäen kohdalla näytti pitkään siltä, mutta keväällä hän pääsee viiden renkaan kisoihin, 32 vuotta kestäneen curlinguransa kruunuksi.
Rantamäki, 49, on todellinen suomalaisen curlingin pioneeri. Hän edusti Suomea EM-kisoissa ensimmäisenä kerran jo vuonna 1992. Ura nytkähti liikkeelle Hyvinkäällä kuusi vuotta aiemmin.
– Luin paikallista ilmaisjakelulehteä, ja siinä oli aukeaman juttu curlingista ja paikallisesta curlingseurasta. Ehdotin sitten seuraavana päivänä koulussa kavereille, että lähdetään pelaamaan. Kukaan ei tiennyt lajista mitään, mutta yhteen ääneen todettiin, että lähdetään pelaamaan, sanavalmis Rantamäki muistelee MTV Sportille.
– Se oli ihan puhdas sattuma. Laji vei kuitenkin mennessään, ja aika nopeasti päädyttiin pelaamaan ulkomaille juniorien MM-karsintoihin ja MM-kisoihin. Kansainvälisen pelaamisen kautta lajin hienous valkeni. Ei tästä pysty irti päästämään.
Rantamäki on pelannut urallaan peräti yhdeksät arvokisat. Pyeongchangissa helmikuussa hän kilpailee uudessa olympialajissa, mixed doublesissa eli sekaparikilpailussa 29-vuotiaan Oona Kausteen kanssa. Kaksikko yhdisti voimansa vuonna 2015, ja debyytti nähtiin SM-kisoissa tammikuussa 2016.
Vaikka kyseessä on edelleen curling, pelimuoto eroaa paljon perinteisestä neljän hengen joukkueiden kohtaamisesta.
– Se on totaalisen eri maailma. Vaikka pelataan samoilla kivillä ja jäällä, ja melkein samoilla säännöillä, niin se, että meitä on vain kaksi, mies ja nainen, tekee pelaamisesta hyvin erilaista kuin neljän hengen mies- tai naisjoukkueessa. Teemme useassa eri roolissa asioita jäällä, Rantamäki korostaa.
Torinon huuma muistissa
Curling nousi Suomessa ennennäkemättömällä tavalla esille keväällä 2006, kun Suomen miesjoukkue porskutti Markku Uusipaavalniemen kipparoimana olympiahopealle Torinossa. Se on edellinen kerta, kun Suomi on saanut joukkueen olympiajäille.
Rantamäki muistaa 12 vuoden takaisen piristysruiskeen: curlingkentille liukui paljon uusia tulokkaita, mutta innostuspiikki kääntyi laskuun.
– Pelaamista oli haastavaa jatkaa aktiivisen seuratoiminnan ja laadukkaiden pelipaikkojen puutteen vuoksi, joten merkittävää harrastusmäärien pysyvää lisäystä ei tullut. Mutta jos mietitään vaikka nykyistä miesten maajoukkuetta, niin kolme näistä neljästä pelaajasta aloitti lajin tuon olympiahuuman seurauksena. Eli kyllä sillä kauaskantoisiakin seurauksia on ollut. 
Kalle Kiiskinen (vas.), Markku Uusipaavalniemi ja Teemu Salo Torinon kisoissa 2006.
Rantamäen oma ura oli tuolloin hiljaisemmassa vaiheessa.
– Sen hetkinen joukkueeni ei ollut niin kovassa iskussa, että olisimme olleet kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Pääsin takaisin kansainvälisille kentille, kun voitimme SM-kultaa 2009. Pääsimme sitä myötä EM-kisoihin ja muihin arvoturnauksiin. Sitä edellisestä EM-turnauksestani oli aikaa 15 vuotta, sittemmin arvokisoissa myös valmentajan roolissa ollut Rantamäki kertaa.
Vuodesta 2014 lähtien Rantamäki on toiminut myös curlingliiton valmennuspäällikkönä, ja peliura jatkuu myös miesten joukkueessa. Olympiamatka menee nyt kuitenkin muiden pelien edelle.
– Olemme räätälöineet miesjoukkueemme harjoitukset niin, että ne tukevat tätä mixed doubles -olympiahanketta.
Finaalipäivä kalenterissa
Siviilissä työpsykologian alalla toimivaa yritystä pyörittävä Rantamäki esitteli hänen ja Kausteen olympiaprojektia Olympiakomitean infossa tiistaina Helsingissä. Esityksen päätti merkintä olympiafinaalin pelipäivästä.
Kahdeksan joukkuetta, mukana muun muassa lajin suurmaihin kuuluvat Kanada, Norja, ja Sveitsi. Kysytään suoraan: onko Torinon huuman toistaminen mahdollista?
– Täytyyhän se finaalipäivä kalenteriin ainakin laittaa, ettei tule mitään päällekkäisbuukkauksia, Rantamäki naurahtaa.
– Meillä on mahdollisuus oikein hyvällä pelillä voittaa jokainen vastustaja. Totta kai, todennäköisyys olympiakultaan on noin prosentin luokkaa, sillä olemme haastajia muille. Itse olympiakisoihin pääsy oli jo ylisuoritus, eli voitto sinänsä. 
Oona Kauste ja Tomi Rantamäki suuntaavat olympialaisiin.
Olympialaisten tuloksia sen enempää ennakoimatta, Rantamäki näkisi mielellään uuden piristysruiskeen suomalaisessa curlingissa.
– Ehkä meidän seurat ja olosuhteet ovat nyt paremmassa kunnossa ottamaan vastaan uudenlaisen innostuksen, jos sellainen syntyy, lajikonkari summaa.
Sekaparicurlingin olympiaturnaus käynnistyy 8. helmikuuta, finaali on luvassa 13. helmikuuta.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.