Vahvoihin tunnelmiin ja hetken hullaannuttavaan voimaan luottava rockyhtye Lapko julkaisi vapun jälkeen kolmannen albuminsa. Young Desire -levy pinkaisi heti Suomen virallisen albumilistan kärkikolmikkoon.
MTV3 Viihdeuutisten haastattelussa yhtyeen karismaattinen solisti Ville Malja kertoo olevansa innoissaan tulevasta festarikesästä, mutta paljastaa myös kiinnostuksensa kansainvälisiä areenoita kohtaan.
Missä olit, kun kuulit uuden Young Desire -levynne noususta Suomen virallisen albumilistan kolmanneksi?
Olin kävelemässä Annankadulla Helsingissä, kun meidän rumpali Janne Heikkonen soitti ja ilmoitti, että ”kolmoseksi meni!” Tuntuuhan hyvä sijoitus listalla tietenkin hienolta, mutta se ei ole meille mikään itseisarvo.
Miten Young Desire eroaa Lapkon aiemmista The Arms ja Scandal -albumeista?
Levyn koko konsepti on suorempi. Jo tekovaiheessa pyrimme pitämään kaikki prosessit suhteellisen iiseinä. Halusimme välttää kaikenlaista kikkailua. Tämän levyn kohdalla luotimme vielä entistä enemmän viestiin ja hyvään pakettiin.Halusimme antaa pallon vastaanottajille.
Young Desire on varmasti konstailemattomin levymme. Ajattelimme, että laitetaan kolmannen levyn nimeksi Young Desire, niin neljäs levy voi olla sitten sellainen aikuistumislevy. Silloin kasvatetaan parrat ja annetaan muutamien kilojen kiertyä vyötärölle.
Jotain aikuistumista oli varmaan ilmassa jo tämän levyn tekoprosessin aikana, kun meidän keskinäinen, ainainen nahistelumme vähentyi minimiin. Meillä ei ollut enää sellaista ikuista sanasotaa, vaan studiossa vallitsi leppoisa meininki. Voi toki olla, että uusi tuottajamme Karo Broman oli syynä siihen.
Nyt kun olemme poikien kanssa soittaneet jo yli kymmenen vuotta yhdessä, niin olemme oppineet toistemme kipupisteet ja tajuamme, milloin täytyy antaa tilaa. Sisäinen kunnioitus alkaa olla kohdallaan. Ehkä se on jonkinlaista aikuistumista.
Mistä elementeistä Young Desire on rakennettu?
Siinä on 30 prosenttia intohimoa, 30 prosenttia pelkoa, 30 prosenttia hetkeen tarttumista ja 10 prosenttia laskelmointia. Haluaisin sanoa, ettemme ole laskelmoineet ollenkaan, mutta se ei ole mahdollista kun tekee levyä kaupallisille markkinoille. Laskelmointia täytyy jossain määrin aina olla.
Minkälaisia musiikillisia esikuvia teillä on?
Meillä on esikuvia eri puolilla kenttää. Janne Heikkonen luottaa rankkaan musiikkiin. Minä inspiroidun folkista ja naistulkitsijoista. Basistimme Anssi Nordbergin esikuvat löytyvät taas ihan muualta. Bändeistä Queen on kuitenkin sellainen esikuva, jonka kaikki me allekirjoitamme.
Mitä mieltä olet siitä, että Lapkoa on verrattu esimerkiksi Placeboon ja Mewiin?
Mielestäni on ihan ok, että bändiä verrataan muihin. Onhan se kuulijallekin helpompaa, kun musiikin voi asettaa johonkin viitekehykseen.
Tällä kolmannella levyllä Lapkolla on ihan erilaiset vertailukohdat kuin aiemmin: enää emme varasta muutamalta, vaan kaikilta.
Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka kantaa ottava bändi Lapko on?
Jos mittapuuksi otetaan politiikka, niin emme kovinkaan. Sanoisin, että kuusi tai seitsemän. Politiikka on aiheena vaikea ja jossain määrin myös vieraannuttava.
Mutta jos pohditaan sitä, kuinka kantaa ottavia olemme yleismaailmallisesti, niin asteikolla mennään sinne kahdeksaan tai yhdeksään.
En ole sitä mieltä, että jonkinlainen vastuu olisi musiikin tekemisen lähtökohta. Kantaaottavuus tulee ilmi niissä ajatuksissa, joita biisit sisältävät.
Bändien pitäisi mielestäni ottaa enemmän kantaa ja tuoda omat mielipiteensä ilmi. En ole sellaisten tyhjien ”diipadaapa-sanoitusten” ystävä. Rockmusiikissa ei tehdä kompromisseja. Jopa sanat rock ja kompromissi ovat aivan janan toisissa päissä. Kevyen musiikin kentällä on kompromisseille enemmän tilaa.
Uskotko, että musiikin keinoin voi oikeasti vaikuttaa?
Omaan kokemukseeni nojaten pystyn sanomaan, että voi. Kysymys kuuluukin: voi, mutta kuinka laajasti? Uskon, että musiikki voi vaikuttaa yksilötasolla, mutta massoihin musiikki ei vaikuta ainakaan suoranaisesti.
On ollut hienoa huomata, miten etenkin tämä uusin levymme on vaikuttanut ihmisiin. Olemme saaneet useita sähköposteja kuulijoilta, joita levymme on koskettanut. Ilmeisesti ihmisillä on tarve puhua ja sähköposti on siihen sopiva, anonyymi väylä. Monet meille tulleista posteista ovat olleet vaikuttavaa luettavaa. Musiikkimme on selkeästikin löytänyt kuulijansa ja meillä on syytä jatkaa.
Minkälainen on tyypillinen Lapko-fani?
Karsastan sanaa fani, koska se asettaa meidät ja kuuntelijan jo lähtökohtaisesti eri asemiin. Haluaisin mieluummin puhua fiksuista ihmisistä, jotka diggaavat Lapkon musiikista ja ovat kiinnostuneita meidän tekemisistämme.
Toivoisin, että Lapkosta pitävät ihmiset olisivat tiedostavia ja osoittaisivat sen myös muuten kuin käyttämällään kenkämerkillä.
Teillä on kuulemma ihan mieletön keikkaenergia. Mistä se kumpuaa?
Yleensä joskus puolituntia ennen keikkaa meillä on todella flegmaattinen meininki backstagella. Mikko Alatalollahan oli sellainen taikanappula. Ehkä meilläkin on sitten joku fiilisnappula, joka muuttaa jännityksen hyväksi energiaksi. Lavalle mentäessä kaikki jännitys ja tunteet ikään kuin ryöpsähtävät pintaan.
Lava on sellainen paikka, jossa eivät huolet paina, ja kun näkee kuinka yleisö nauttii meiningistä, niin tarttuuhan se fiilis myös muusikkoon.
Mikä on paras keikkamuistonne?
Sen täytyy varmasti olla Provinssirockin keikka vuonna 2005. Meillä oli keikka Rytmilavalla sunnuntaina kello kahdeltatoista. Kävin viittätoista minuuttia ennen keikan alkamista kurkistamassa onko paikalle tullut väkeä, mutta silloin siellä ei ollut vielä ketään. Kun keikka sitten alkoi, niin sinne olikin tullut todella paljon porukkaa.
Itse en varmaan menisi festareilla sunnuntaiaamupäivällä katsomaan vaikka esiintymässä olisi ties mikä bändi, mutta ihmiset olivat tulleet katsomaan meitä kahden tiukan festaripäivän jälkeen. Sen keikan aikana kello unohtui ja koimme jonkinlaisen kollektiivisen hurmoksen kiteytymisen. Tunnelma oli mieletön!
Minkälainen keikkakesä on tulossa?
Toivottavasti kuuma kesä. Kierrämme paljon festareita ja muita tapahtumia. Seuraava vapaa viikonloppu minulla taitaa olla vasta elo-syyskuussa.
Onneksi meillä on tänä kesänä käytössä vähän isompi auto kuin viime kesänä, jolloin tunnelma alkoi käydä tienpäällä usein vähän liiankin tiiviiksi. Nyt meillä on paremmin tilaa pelata Kimbleä keikkamatkoilla.
Provinssia odotan keikoista ehkä eniten. Meille Provinssirock oli teini-iässä kuin joulu. Provinssiviikolla ei oikein saatu edes unta kun olimme niin innoissamme. Paikanpäälle oli pakko päästä jo torstaina ennen festarin alkamista. Nykyään on mahtavaa päästä soittamaan Provinssissa, koska se oli meille nuorempana niin iso juttu.
Haaveileeko Lapko maailmanvalloituksesta?
Ei käy kieltäminen. Uusi levymme tehtiin siten, että se kestäisi kansainvälisen tason vertailun. Olisihan se tietysti mahtavaa nähdä muitakin keikkapaikkoja, kuin joku Köyliön lava.
Olen sitä mieltä, että jos artisti kiertää vuosi toisensa jälkeen samoja paikkoja, ei kohta ole enää mitään sanottavaa. Reviirin laajentaminen on positiivinen juttu, joka tuo mukanaan tuoreita näkökulmia. Meillä kellään ei ainakaan tietääkseni perheitä, joten tämä olisi otollinen hetki lähteä maailmalle.
Missä näet itsesi ja Lapkon kymmenen vuoden päästä?
Meillä on sellainen periaate, ettei meistä tule mitään eläkeläisbändiä. Teemme levyjä niin kauan, kun meillä on sanottavaa ja hauskaa. Toivottavasti hyvä meininki jatkuisi sinne kymmenen vuoden päähän.
Mitä sanoisit niille MTV3 Viihdeuutisten lukijoille, jotka eivät ole vielä tutustuneet Lapkon musiikkiin?
Kannattaa tulla kesällä keikoille katsomaan, millainen bändi painaa yhteensä alle 200 kg ja osaa nauraa itselleen.
Teksti: Lena Nelskylä / MTV3
Kuvat: Lapko